Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Vielä laulaisin rahalta, Kullalta kukahtelisin, Hopialta huolisime, Varustaisime vas'elta; Enkä äijiä anoisi, Kovin paljo pakkoaisi: Alttinan kylän akoilta, Polttinan kylän pojilta, Neljä tenkoa tytöiltä, Ruplan ukko ruhtinoilta. Laulu laiskana pitävvi. Minä neuon neitosia, Sanelen sanan tytöille: Elä neito liioin laula, Liioin laula, paljo naura; Laulu laiskana pitävi, Virret työtä viivyttävi.
Ja ensi sunnuntaina oli kirkko täpi täynnä; ja taululle oli pantu ylös ensin yksi ainoastaan lapsilta veisattava virsi ja sitten muilta veisattavat virret. Ja lasten veisu kuului kirkossa niin kuin hiljainen ja ihana enkelein laulu. Monellen tuli kyyneleet silmiin ja sydän lämpeni. Moni vanha seurasi hiljaan ja itsekseen hyräillen lasten veisua.
Kun aika tosin tulevi, Päivä liitolle lipuvi, Käännän väärin vaatteheni, Murrin turkkini muserran, Laulelen Lapin sanoja, Wiron virsiä vetelen; Mie olen uinut umpilammit, Koirankieliset kokenut, Viipynyt Lapin livuilla, Kotapoikien poluilla. Omat on virret oppimani. Ei ole seppä sen parempi, Eikä tarkempi takoja, Jos syntyi sysikeolla, Kasvoi hiilikankahalla.
Ja minäkin syleilen niin minä tahtoisin syleillä koko Suomen kansaa! Oikein, veljeni! huudahti Eliina. Sinä laulat oikeata ylioppilaslaulua, vaikka ilman säkeitä, ilman mittaa. Elämä tuntuu minusta niin väljältä, ett'en voi laulaa noita mitattuja virsiä paitse silloin kun yhdyn teidän lauluharjoituksiinne, lausui ylioppilas. Tämän elämän virret ovat kaikki mitattuja, huomautti Heleena.
Kun ei täytyne tupoa, lainattane lattiata, jo puran sanat salolle, kaa'an virret viiakkohon." Saaren impyet sanovat, niemen neiet arvelevat: "On meillä tupia tulla, kalhot kartanot asua, vieä virtesi vilusta, sanat saa'a ulkoisesta."
Eikö teistäkin vaka vanha Väinämöinen kelpaa meille esikuvaksi ja hänen oppinsa meidän ohjeeksemme! Isäntä oikaisihe vähän, pani sammuneen piippunsa ikkunalle ja virkkoi: Voi, herra kulta, pakanahan se oli Väinämöinen ja pakanallista sen oppi, pakanallisia sen virret. Ei niistä ole meille ristityille. Toinen sana se nyt meille on julistettu.
Milloin hän lähti kirkkoon, oli hänestä kuin hän olisi mennyt kysymään lapsiltansa mitä hänen oli tehtävä, ja kun virret kaikuivat temppelissä oli hänestä kuin pienokaisten heikot äänet kalmiston haudoista olisivat niihin yhtyneet, taivaallisella autuudella laulaen, että rauha häntä lähestyi, kun hän vain ensin täydellisesti oli käsittänyt rikoksensa ja vakaasti tahtoi sen sovittaa.
Huhu tästä ihmeellisestä naisesta ja siitä innostuksesta, joka oli vallannut ranskalaiset sotamiehet, sotalippu, virret, kaikki tämä herätti suurta pelkoa englantilaisissa.
Kauan aikaa on muutamien köyhien naapuriemme ollut tapana talvisaikana joka sunnuntai-ilta kokoontua takkavalkean ympärille meidän salihin kuulemaan, kuinka äitini heille lukee osia ilta-kirkonmenoista, varsinkin virret ja rukoukset, semmoisia kappaleita kirkkopostillasta, joita hän luulee heidän ymmärtävän, sekä niitä näitä muistakin hartauskirjoistamme.
Jos vielä sittekin toisinaan onnettomasti sattuu, niin levottavaa kuitenkin on tietää tehneensä, mitä ihmisen mukaan taisi. Lapsi suuhun suurimmankin, piika päähän pienimmänkin. Niinpä lieneekin tapa lapsilla kaikki, mitä eteen sattuu suuhunsa koota, eivätkä heitä mielellänsä tytötkään, mitä vaan koreudeksi päähän eli muulle ruumiille kelpaa. Laulu laiskana pitävi, virret työtä viivyttävi.
Päivän Sana
Muut Etsivät