Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Meidän luokka-esimies ei ole mikään suuri puhuja, mutta hän on saanut ihmeellisen hellän sydämen ja kauniin laulu-äänen, ja se on virret, jotka ovat päättäneet pastori Wesleyn työn ja parantaneet haavat, jotka hänen saarnansa iskivät. "Armon syvyys, annatkos Munkin osaa armohos?" Tämä oli ensimmäinen joka tunki sydämeeni.
Siitä tammen taittelemma, pihlajat pirottelemma, tyvet teemmä tynnyriksi, latvat laivan mastiloiksi, kesken kestipöytäsiksi, pikariksi pienet oksat. Omat on virret oppimani. Ei ole seppä sen parempi, eikä tarkempi takoja, jos syntyi sysikeolla, kasvoi hiilikankahalla.
Ja meillä hankit aapisen, Sä suuri piika uusi, Ja tavuun liitti toisehen Sun murteellinen suusi, Luther'in virret veisaelit Ja taika-uskot unhottelit, Sait tuttavakses piplian, Sait uskon yhteen Jumalaan.
Kun olin piennä paimenessa, Lassa karjan kaitsijana, Metisillä mättähillä, Kultaisilla kunnahilla, Kirjavaisilla kivillä, Paistavilla paateroilla; Tuuli toi sata sanoa, Tuhat ilma tuuvitteli, Virret aaltona ajeli, Laulut läikkyi lainehina. Ne minä kerälle käärin, Sykkyrälle syylättelin, Panin aitan parven päähän, Kukkarohon kultaisehen, Rasiahan rautaisehen, Vaskisehen vakkasehen.
Sen sanomma vielä kertoen, että vielä nytki, kaiken ja monivuotisen vaivam perästä, saisivat paikalla präntin siasta lieteen lentää nämät laulut ja virret, jos niistä mainitussa kohdassa mitään haittaa, vastusta eli muuta hämmennystä pelkäisimmä.
Ja kun virret veisattiin, lauloi Laurikin, eipä kuitenkaan niin kuin ennen, jolloin hänen voimakas äänensä rauhallisna ja heleänä ikäänkuin johti seurakunnan monisävelisiä ja vapisevia ääniä nyt kuului Laurin ääni heikommalta ja vähän epäselvästi. Oli kuin hän olisi pelännyt, että oma äänensä liiankin selvästi ilmoittaisi Jumalalle kuinka hänen sydämensä oli laita.
Tuossa pienessä kammiossa ei ole muita huonekaluja kuin vanha keinutuoli, jossa meitä lapsia niin usein tuuditettiin nukuksiin, sekä valkea liina päällä, jossa nähdään viisi kirjaa: raamattu, Herbertin virret, piispa Taylerin "Pyhä elämä ja autuas kuolema," Tuomas Kempistä sekä äitini oma päiväkirja.
Halu mulle huolta antoi, Luonto laulua lupasi, Ruveta runon sanoille, Väinämöisen värssylöille, Jos vaan kylläksi kynäni, Sulkani sanoja saisi, Eikä vierisi vioille, Teille väärille vetäysi. Voi! jos vanha Väinämöinen, Ukko nousisi unesta, Aukaiseis sanaisen arkun, Josta juoksisi jokena, Virret virtana valuisi, Sarvipäisinä sanoina. Luontevina lausehina!
Mr Charles Wesleyn virret sitä vastaan miellyttävät minua suuresti, ja oikein onneksi on minulle, että elän aikana, jolloin vanha sotamies saa kuulla saarnoja, jotka ovat yhtä selkeitä kuin komennussana, ja hengellistä runoutta, yhtä yksinkertaista kuin suora puhe." Vähän kyllä minä silloin ajattelin, että mr Herbertin virsi ennen pitkää tulisi äidilleni puollustukseksi.
Sinne, kumppanit, me käymme, viemme virret, sinne näymme, ihmisien uskoon uuteen, ijäisehen hiljaisuuteen. Mik' on nykyhetken usko? Aamun vaiko illan rusko punertavi päämme päällä? Tuot' ei tohdi virkkaa täällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät