Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kun olin piennä paimenessa, lassa karjan kaitsijana, metisillä mättähillä, kultaisilla kunnahilla, kirjavaisilla kivillä, paistavilla paateroilla; tuuli toi sata sanoa, tuhat ilma tuuvitteli, virret aaltona ajeli, laulut läikkyi lainehina. Ne minä kerälle käärin, sykkyrälle syylättelin, panin aitan parven päähän, kukkarohon kultaisehen, rasiahan rautaisehen, vaskisehen vakkasehen. Sananlaskuja.
Vaan jos vanha Väinämöinen, Ukko nousisi unesta, Aukaisis sanaisen arkun, Laululippahan lukosta, Siitä juoksisi jokena, Virret virtana valuisi, Sarvipäisinä sanoina, Luontevina lausehina.
Englantilaiset virret ovat enimmästä päästä liian yksityistä laatua ja liikkuvat peräti ahtaassa ajatuspiirissä. Noin k:lo 12.30 loppui saarna. Se päättyi aivan äkkiarvaamatta, s.o. minulle äkkiarvaamatta, joka ainakin odotin loppuvirttä. Se puuttui, ja minusta tuntui tämä puute vaillinaisuudelta. Seurakunnan tulisi kumminkin vielä kerran saada suun vuoroa. Mutta tämä on kentiesi "makuasia".
Oli kellona otava, Kukon virret viisarina, Arveltihin ajan juoksu, Tulo päivän tunnettihin Ilman uuritta tuvissa, Seinäkellon kertomatta. Minä miessä ollessani, Kun ma kuljin kaupungissa, En kauvan katuja käynyt, Puhutellut puotimiestä; Suolat survasin rekehen, Rautakangit kannoin siihen; Luori pari painehia, Vaimolleni lakkivaate, Lapsille lakeripalli, Inkivääriä vähäisen.
Mutta sehän on ihan mahdotonta; sillä muodon täytyy olla sellaisen, että muutkin niitä käsittäisivät ja että ne uusiakin ystäviä saavuttaisivat. Mitä lukua muutoin muodosta onkaan! Muuttukoon se kuinka hyvänsä, jos sisältö ja henki vain muuttumatta ovat; sillä "Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä."
Kuin iloisten aaltojen solina tulee se kertomus Parsifalista. Kirkkaampana kasvaa sankari joka päivä, ja maineen kieli helenee. Joko väistyy nääntymys Graalin temppelin yltä? Virret vapisevat Graalin temppelissä. Minä hetkenä astuu se lähestyvä valkea sankari Graalin surusyvään temppeliin? Graal on valkoisissa hunnuissa: sankari tulee.
Enimmät ovat suomennoksia latinasta, saksasta tai ruotsista. Suomalaisen omat virret eivät osoita runollista lahjaa ja käännöksetkin ovat kankeita. Jaakko Suomalainen kuoli Turun koulun rehtorina ruttotautiin vuonna 1588.
"Jatka! jatka!" huudahti hän, kun Isaak taukosi; "taikka ei herkeä ala uudestaan ja lausu monta kertaa kaikki päästä päähän, kunnes olen kiinnittänyt nämät kummalliset sanat mieleeni." "Kyllä, Cineas", lausui Isaak; "mutta nämät virret ovat ainoastaan vähäinen osa noista useista muista, jotka ovat elämäni tuki ja lohdutus; eikä ainoastaan minun elämäni, vaan koko poljetun kansakuntani."
Mutta kun tulin luokkaan ja siellä kuulin virret, olipa niinkuin olisin kuullut ääniä vuorten kukkuloilta, jotka virkistyttivät minua ja osoittivat minulle tien, jota minun tuli käydä.
Piä pihti valkiata, Jotta lauloa näkisin; Lauloa luku tulevi, Suuni soia tahtelevi. Lauloa laki lupasi, Hyvät herrat heikotella, Lauloa hyvätki virret, Virret kelpo keikutella. Ruo'ilta rukehisilta, Oluilta otraisilta. Kaksi laulajata. Läkkän langot laulamahan, Heimokset heläjämähän, Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan, Tämän iltamme iloksi, Päivän kuulun kunniaksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät