Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ja hän varmaan siitä närkästyisi. Enkä minä sitäpaitsi ihmisten tähden ainoastaan tahdo teitä eroittaa, ymmärrättehän sen VIKTOR. Vaan minkätähden sitten? ALMA. Viktor tule nyt tänne vähäisen. SYLVI. Enkö minä saa sitä kuulla? ALMA. Kyllä sanon sen sinullekin, Sylvi, sitten toisen kerran. Hän on nuori ja kokematon ja pitää sinusta ehkä enemmän kuin hänelle toisen miehen vaimona olisi luvallista.
Veljeni tässä oli siihen aikaan kovasti ihastunut Sylviin. AKSEL. Sen kyllä uskon. VIKTOR. Oh mitäs niistä. Mehän olimme silloin lapsia vielä. AKSEL. No niin . Hyvät naiset ja herrat, kahvipöytä odottaa. Tarjoo käsivartesi Almalle, Aksel. AKSEL. Saanko luvan, neiti? Viktor, oletko sinä nyt vihainen? Sietäisipä melkein olla. SYLVI. Mutta et henno kumminkaan, vai mitä? VIKTOR. En en minä henno!
VIKTOR. Jos silloin jäin tänne, olisimme nyt varmaankin naimisissa tai ainakin kihloissa. Ja sinä olisit minun minun ikiomani! Ihan huimaa päätäni sitä ajatellessa! Nyt siihen sijaan kuolema ja kirous SYLVI. Mitä nyt ? VIKTOR. Nyt toinen saa puristaa sinua syliinsä, suudella ja hyväillä sinua ja omistaa sinut kokonaan, eikä minulla ole mitään oikeuksia. Sinä olet toisen oma
Niin serkkuni Viktor on aika iloinen kujeilija, mutta tavallisesti me enimmäkseen kiistelemme, vaikka me nyt tänään odottamattoman tapaamisen tähden pidimme aselepoa, sanoi Elli iloisesti. Minä en voi kärsiä hänen keikaritapojaan, minua oikein inhottaa nähdä miehen noin tarkoin seuraavan kaikkia muoteja. Rautio katsoi hämmästyneenä häneen.
Naimisissa vielä kaiken lisäksi. SYLVI. Niin, se todistaa vaan kaikki, kuinka vähän sinä olet minua kaivannut. Kokonaisen viikon olet sitäpaitsi ollut kaupungissa, ilman että olet tullut minua tervehtimään. Ei, sinä et ole enää sama kuin ennen. VIKTOR. Ihan sama! SYLVI. Elä väitäkään. Minä tiedän ettet sinä ole sama. VIKTOR. Ja minä tiedän, että olen juuri sama.
Jos Kaarlo tahtoo hoitaa nuorta varsaa; jos Anna haluaa hoidokkaakseen pienen vasikan tahi valkoisen lampaanvuonan; jos Vilhelmi valitsee koiran ja Karin vikkelän kissanpoikasen; jos Viktor ottaa kesyn oravan ja Elsa nuoren kanarialinnun; jos Bertil kasvattaa perhosen koterostaan; jos Julia suojelee nuorta omenapuuta; jos Rikard mieluummin hoitaa pientä veljeään, mutta Liina rakastaa leukoijaansa, jonka hän on sirkkalehdistä alkain ruukussa kasvattanut; ketä sitte Lilly hoitaa, hän, joka itsekin vielä nukkuu kätkyessä?
Ei ollut vielä kahta viikkoa kulunut siitä, kun kreivi Kaarle Viktor oli tullut Vaasaan. Sillaikaa hän oli jo ehtinyt tulla vakuutetuksi siitä, että Korsholma ei kelvannut linnoitukseksi uudemman sotataidon vaatimusten mukaan.
SYLVI. Olen kyllä! Tahdotko koettaa? Pikku Sylvi raukka! SYLVI. No, Viktor, aijotko heittää minua kivellä? VIKTOR. Kivellä? Ei, sitä en tee. SYLVI. Mihinkä sinä sitten vaadit minulta rohkeutta? VIKTOR. Kokonaan toiseen asiaan. Jopa arvaan! Sinä tahdot tietää, uskallanko rakastaa sinua ja tulla sinun omaksesi. VIKTOR. Ei, ei, kuinka voit semmoisia ajatellakaan? Emmehän me saa rakastaa toisiamme.
"Tulen tänä iltana valveillani näkemään kauniita unia, neiti Signe", sanoin hänen jälkeensä. Ovella hän kääntyi takaisin: "Niin minäkin, herra Viktor Pohjamo!" Avoimessa ikkunassa istuin huoneessani vielä kauvan valveilla. Ponnahdin vuoteeltani pystyyn, kuin joku asia olisi unessa minulle äkkiä selvinnyt. Mikä se oli? Olin eilen ollut raukkamies!
Intohimoni oli kokonaan sammunut, tuskin saatoin sitä ajatella enää. Halusin päästä vapaaksi kaikesta niin pian kuin mahdollista ja sitten SYLVI. Sitten ? VIKTOR. Elä ota sitä noin vaikeasti, Sylvi... Täytyihän niin käydä ennemmin tai myöhemmin sen itsekin huomaat Meidän välillämme oli kaikki lopussa muu ei ollut mahdollista.
Päivän Sana
Muut Etsivät