Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Näettekös oven läpi voitte milloin tahansa kurkkia tuonne käytävään, jossa myötäänsä liikkuu ihmisiä. Vahti ainakin seisoo alituisesti jossain lähellä. Niin ett'ei teidän enää tarvitse pelätä näkyjä eikä muuta semmoista joutavan. Ei totisesti! Huutakaa vaan paikalla apua, jos ne heittiöt vielä uskaltavat tulla hätyyttämään. SYLVI. Hän oli siellä hänkin. ROUVA HAKE. Kuka niin? SYLVI. Hän Viktor.
SYLVI. Yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' koettaisitpa sinäkin, Alma, yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks'. ALMA. Ja Viktorkin aika mies VIKTOR. Lopetetaan nyt jo. SYLVI. Ei hyi! kas vaan. Alma tuntuu olevan sinun holhoojasi, niinkuin Aksel minun. VIKTOR. Minun holhoojani?
Akselin ruumiin ylitse emme koskaan olisi voineet ojentaa kättä toisillemme VIKTOR. Kyllähän minä vieläkin pidän sinusta..., vaikka en sillä tavalla. SYLVI. Pois! VIKTOR. Sylvi elä ole leppymätön!.. Sylvi, minä en voi mennä, ennenkuin olet antanut minulle anteeksi. SYLVI. Pois! VIKTOR. Tämä on kenties viimeinen kerta... Anna minulle edes kättä jäähyväisiksi... Vai pitääkö meidän erota näin?
Ota työtä mukaasi, muuten sinä et varmaankaan malta viipyä. Mitä? Etkö jouda vielä? Miks'et? Vai niin. Vai pitää sinun kirjoittaa kirjeitä? Entäs Viktor? Ei, mutta mitä ihmettä, nukkuu vielä! Se laiskajaakko. Aja hänet ylös heti paikalla ja käske tänne. AKSEL. Mutta lopeta nyt jo, rakas Sylvi. Minä en voi pitää ajatuksiani koossa. SYLVI. Silmänräpäys vaan, Aksel. Minä vähän kiusaan häntä ensin.
Sitten kun kumpikin olemme levollisempia. SYLVI. Niin sitten minäkin tiedän, mikä minulla on edessä. VIKTOR. Mitä teet, Sylvi? Mitä siinä kapselissa on? SYLVI. Strykniiniä. Strykniiniä? Oletko järjeltäsi? SYLVI. Rakastatko minua, vai etkö rakasta? VIKTOR. Anna pois tuo, Sylvi! SYLVI. Tällä kertaa voit minua siitä estää. Mutta ei se pitkältä auta.
Enköhän minä siihen sijaan ole rumennut, sanokaapas? Ja tämä vanginpuku, niin, sekin minut varmaan tekee epämiellyttäväksi, eikö totta? Ehkä olikin sentähden, kun Viktor käänsi silmänsä pois minusta siellä oikeudessa. ALMA. Vielä vain. Sentähden hän sitä ei tehnyt. elä luulekaan. Toiset syyt hänellä oli. Mutta eiköhän meidän jo pidä lähteä, Karin? Sylvi tarvitsee hiljaisuutta arvatenkin
SYLVI. Minkätähden sinä katsoit minuun sillä tavalla ? VIKTOR. Sylvi vieläkö epäilet? Mitä ? SYLVI. En. Ole vaiti ! VIKTOR. Sylvi suutuitko sinä? SYLVI. En. Sylvi' Minnekä te jäitte? Kahvi jäähtyy. VIKTOR. Sylvi taivaan nimessä sinä olet niin tulipunainen ja kiihtynyt Tuntui niin kummalta katsoa sinua silmiin, Viktor. Kuuletteko siellä? VIKTOR. Kyllä. Me tulemme tuossa paikassa. Sylvi, joudu !
Viktor, minä rakastan sinua ja minä olen sinun omasi. Mitä tulee minun tehdä, sano? Minä tottelen sinua kaikessa, mutta unohtaa sinua, unohtaa meidän rakkauttamme, sitä en voi. Viktor, etkö näe, että se on mahdotonta. Minä en voi elää ilman sinua. Minä tahdon olla sinun, minä riipun sinussa kiinni, enkä päästä sinua minä seuraan sinua vaikka kadotukseen, jos niin on.
Tahdotko suoda minulle niin suuren ja ansaitsemattoman ilon? Se oli oikein, aivan niin sanoi Kaarina, virkkoi vanhus rukin äärestä Ja siihen vastasi hänen miehensä... Hänen miehensä vastasi, virkkoi kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, ettei hän Jumalan eikä ihmisten edessä ansainnut semmoista vaimoa. Ja muistatko, sanoi hän, että sinä kerran, kaksikymmentä vuotta sitten, ennustit kaiken tämän?
Tuskin oli nämä sanat lausuttu, kun kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld tunsi kaksi pehmeää käsivartta kietoutuvan kaulansa ympäri, ja kyynelet, lämpimät kuin suloisin kesäsade, tippuivat hänen poskilleen. Se oli niin odottamatonta, niin kummastuttavaa, ettei kukaan noista neljästä voinut pitkään aikaan hiiskua sanaakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät