Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Joka polttaa kuin tuli, ja panee minut vapisemaan. VIKTOR. Minkätähden käännät pääsi pois? Peloittaako se sinua? SYLVI. Peloittaa, ja tekee onnelliseksi samalla. VIKTOR. Sylvi, saanko suudella sinun kättäsi? Ei kukaan näe. SYLVI. Minkätähden tahdot sitä suudella? VIKTOR. Sentähden, että minä rakastan sinua. Siinä nyt on tuo salaisuus, jota äsken tahdoit tietää.
ALMA. Tulevaisuudessa hän sinua siitä kiittää. Ja pitää sinua rehellisenä ja kelpo miehenä. Hänelle on parempi tuntea muutaman päivän tuskaa, kuin tulla ijäti onnettomaksi. VIKTOR. Saattaa niin olla. Alma, minä tahtoisin kernaimmin mennä täältä tieheni nyt. ALMA. Ei, jää tänne ihmisten tähden. Ajattele Sylvin mainetta. Heittäydy iloiseksi tanssi ja huvittele. Se on välttämätöntä.
Esitetty ensi kerran Turnée Hilma Rantanen Kaarle Halmeen näytännössä Viipurissa 21 p. toukok 1900. Roolijako seuraava: Kerttu Kuussalo Hilma Rantanen. Viktor Granskog Kaarle Halme. Alli Wiik Helmi Tähtinen. ENSIMM
Minä sanon sinulle, Alma, että ALMA. Että ? VIKTOR. Että minä en enää tarvitse hoitajaa. Olen nyt vihdoin ja viimein siksi vanha, että voin tulla omin neuvoin toimeen. Viktor ! Noin et ole vielä koskaan puhutellut minua. VIKTOR. Anna anteeksi, Alma. Mutta minä pyydän, mene pois. Minkätähden sinä häiritset meitä, vaikka näet, että mieluummin olemme täällä kahden?
SYLVI. Uskallat, tietysti. Sinulla on niin pieni, sievä käsi. Minkätähden sinä teet noin, tuolla tavalla? VIKTOR. Kun en malttanut olla sitä tekemättä. Sylvi oliko se sitten niin väärin? SYLVI. Ei en minä tiedä. VIKTOR. Niinpä anna minun suudella sitä vielä kerran. SYLVI. Viktor nyt sinulla taas on tuo sama katse. VIKTOR. Mikä katse, Sylvi? SYLVI. Tuo, joka on niin kummallinen.
Nyttemmin on suurin osa niistä joutunut joko talonpoikien tahi yhtiöitten käsiin. Paras niistä oli huomattava Teijon tehdas, jonka silloin omisti vuorineuvos Viktor Zebor Bremer. Se oli suurenlainen maatila, hyvin rakennettu ja sijaitsi kauniilla paikalla meren rannalla.
Mitä he sitäpaitsi osaavat sanoa? Että me, vanhat lapsuuden ystävät, olemme seurustelleet yhdessä tämän iltaa kun pitkästä ajasta taas kerran saimme tavata toisiamme. Kas tätä nyt! Onko se sinusta niin kauheata ? ALMA. Viktor, minä tahtoisin puhua sinulle pari sanaa. VIKTOR. Sen voit tehdä kotona sitten. Huomenna tai ylihuomenna. ALMA. Ei, nyt heti. Tule vähän tänne syrjään. VIKTOR. Mitä siellä?
Linnoitusväen luutnantti, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, joka äitinsä puolelta oli sukua kreivi Frölichille, unohti nämä sanat kuultuaan pienen uhkarohkean porvaristytön, joka häntä nyt suurin silmin katseli.
Niinpä kyllä, niinpä kyllä. Kaikissa tapauksissa siis ilmoitan sinulle. Tee nyt niin hyvin, sanoi Nehljudof. Vierashuoneessa remahti yleinen ja melkein luonnolliselta kuuluva nauru. Se on se Viktor aina, sanoi Maslennikof hymyillen, hän on tavattoman sukkela kun sille päälle sattuu.
Tämän pienen akvarellin on serkkuni maalannut, tässä ovat hänen alkukirjaimensa V. M.: Viktor Mellgren hän on taiteilijan alku, nähkääs, me taidamme ripustaa sen toisten alapuolelle niin, näin tulee hyvä. Opettaja ei tiennyt miksi, mutta hän ei pitänyt akvarellista, se oli aivan liian räikeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät