Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Selitä tarkemmin, sanoi hän; kuka se on, joka on hairahtunut nuoruutensa ymmärtämättömyydessä. Kaarle Viktor tarttui äitiään käteen ja katseli häntä pelkäämättä ja avonaisesti suoraan silmiin. Minulla on muassani eräs nuori tyttö, jonka haluaisin jättää äitini suojelukseen, sanoi hän rukoilevalla äänellä. Kreivittären silmät synkkenivät vielä enemmän.
Näyttämö tyhjenee, ainoastaan salin ovelle jää muutamia herroja katsomaan tanssia. VIKTOR. Sinä tanssit kuin enkeli. SYLVI. Ja sinä viet kuin jumala. Viktor, katso, kaikki ovat menneet tiehensä. Nyt saamme olla melkein kahdenkesken. Mitä jos istuisimme tuonne kasvien taakse? VIKTOR. Mainiota! Täällähän olemme suojassa syrjäisten silmiltä. SYLVI. Istu sinä tähän. VIKTOR. Niin lähelle? Uskallanko?
Sinä ihan varmaan tarkoitit jotain. VIKTOR. Minä vakuutan SYLVI. Tunnusta vaan pois. Ja tee se heti paikalla. Muuten en lepy sinuun ikinä VIKTOR. Ei, Sylvi, minä vaikenen, niin kauvan kuin minulla vielä on vähänkään järkeä jäljellä. SYLVI. Vai niin! Hyvä juttu! Tiedätkös mikä siitä seuraa? VIKTOR. En ? SYLVI. Ett'en tanssi enää askeltakaan sinun kanssasi tänä iltana.
Voithan siitä muuten itse ottaa selvää. VIKTOR. Sen tietysti teen. Heti paikalla! SYLVI. Elä mene, Viktor. Jää tänne vielä vähäksi aikaa. VIKTOR. Pure hammasta ja heittäydy iloiseksi. Koetetaan, kumpi meistä onnistuu paremmin. Hei vaan nyt huimasti riemutaan! Me olemme tanssiaisissa, Sylvi ALMA. Joudu, ennenkuin soitto loppuu. VIKTOR. Ahaa! Vai niin!
Mihin tuo äskeinen luutnanttisi hävisi? SYLVI. Jos vaan voisin olla varma siitä, ettet sinä rupea pitämään Karinista enemmän kuin minusta. VIKTOR. Sylvi ! Etkö sinä sitten tiedä, kuinka mieleni kuohuu, kun täytyy Ei, ei, nyt unohdan taaskin itseni. Ole iloinen, Sylvi, hurjan iloinen. Mihin tuo luutnanttisi hävisi? SYLVI. Ei, minun täytyy päästä pois en voi enää olla täällä.
Hälinän ja tungoksen ylimmillään ollessa astui kartanolle nuori kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld nostamaan Larssonilta erästä Tukholmasta tullutta kreditiiviä.
Monta vuotta kului, Tuomas Larsson kuoli, tyttäret naitiin, ja nyt lunasti Lauri Larsson kaiken tämän suuren omaisuuden polkuhinnasta. Sitten tapahtui niinkuin monesti tapahtui Isonvihan jälkiaikoina että eräs nuori mies Istvan, joka oli ratsupalvelijana kreivi Kaarle Viktor Bertelsköldillä ja jonka elämä oli täynnä monenlaisia seikkailuja, seurasi herraansa Suomeen ja tuli Perttilän taloon.
Ah, kuinka minä olen tyhmä. Tahdotko tupakkaa, mitä? VIKTOR. Jos suvaitset? SYLVI. Kyllä, kyllä minä suvaitsen. Ei, anna minun sytyttää. Kas noin. Ja nyt pidämme oikein hauskaa. Yhtä hauskaa kuin ennen aikaan, kuusi vuotta takaperin. Muistatko? VIKTOR. Tottahan nyt. SYLVI. Kun leikimme sokkosilla välistä koko päivän. Jestapoo, kuinka meillä saattoi olla hauska!
Te olette jokaikinen liitossa minua vastaan. Ja Viktor, Viktor ! Oi kuinka minä olen äärettömän onneton! ALMA. Näin ensi alussa se tuntuu katkeralta. Mutta usko minua, Sylvi: kaikki kääntyy vielä hyväksesi. Tämä suru haihtuu pian, ja sitten kyllä huomaat, että koko juttu oli vaan lapsellista hulluutta. Ei muuta mitään. SYLVI. Ole vaiti! Minä en kärsi kuulla enää yhtä sanaa. SYLVI. Viimeinkin!
VIKTOR. Ei millään ehdolla. Palvelusväki rupeisi epäilemään. SYLVI. Kuinkas sitten? VIKTOR. Minä menen pois ja sinä otat heidät vastaan. Keksi joku syy sinä nukuit, et kuullut soittoa, tai jotain muuta sen tapaista. Hyvästi, armaani! Yksi suutelo vielä! Kuule, minä tulen takaisin tunnin päästä, koeta saada heidät tiehensä siksi. Onhan meillä sitten vielä aikaa, vai kuinka?
Päivän Sana
Muut Etsivät