Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Mutta jos ? VIKTOR. Mitä minusta ajattelet? ALMA. No niin, minä menen sitten. Hyvästi, Sylvi! Anna anteeksi, jos olen pahoittanut mielesi. Sitä ei voinut välttää. Ehkä kuitenkin tulevaisuudessa vielä kiität minua siitä. SYLVI. En koskaan! SYLVI. Ja nyt minä katson, ett'ei kukaan meitä häiritse. SYLVI. Viktor, eihän se ole totta eihän? Eihän se ole totta, Viktor, sano? VIKTOR. Mikä niin?
Viktor, elä ole kova rakastathan sinä minua? VIKTOR. Laske minut irti sinä olet toisen vaimo. SYLVI. Sinun vaimosi minä olen, sinun, enkä kenenkään muun. Viktor, sano, rakastathan sinä minua, tahdothan sinä ottaa minut omaksesi? VIKTOR. Ajattele toki sinä et tiedä, mitä teet. Sylvi, elä kiusaa minua. Minä olen pyhästi päättänyt pysyä rehellisenä miehenä.
GRANSKOG: Mitä sinä aavistat? KERTTU: Onko se revolveri? GRANSKOG: Kaikkea sinun päähäsi juolahtaakin! KERTTU: Viktor! Sinä aiot mennä ja surmata itsesi tänä yönä! GRANSKOG: Minä vannon: se ei ole revolveri! KERTTU: Sinä voit vannoa väärin minun tähteni. Anna se minulle! GRANSKOG: Se on vain eräs kirjelipas. KERTTU: Anna se minulle. GRANSKOG: Se ei ole minun. KERTTU: Kenenkä se on?
SYLVI. Entä kun näytän sinulle heti paikalla . Lyömmekö vetoa? VIKTOR. Lyödään vaan. SYLVI. Minkä päältä? VIKTOR. Konvehti-naulan. SYLVI. Topp! VIKTOR. Mutta mitä sinä ajattelet? SYLVI. No? Oletko sinä ihan sama kuin ennen, vai etkö ole? VIKTOR. Sylvi kulta, onko tuo nyt täyttä totta? SYLVI. Tietysti. Kas niin, Viktor, joudu, joudu! Elä anna minun odottaa. Naula konvehtia muista!
VIKTOR. Rakas Sylvi kulta, minähän olin enemmän tuttu hänen kanssaan, me kun tapasimme toisiamme niin usein viime aikoina Helsingissä. Mutta sinua en ollut nähnyt kuuteen, seitsemään vuoteen. Olihan ihan luonnollista, että tunsin itseni vähän vieraaksi ja että olin hiukan hämilläni ensi alussa. Muistin sinut pienenä tyttönä lyhyissä hameissa ja nyt sinä olit täysikasvuinen nainen.
GRANSKOG: Kuka? KERTTU: Johan Wilhelm. Tunti sitten. Halvaukseen. GRANSKOG: Tänä yönä tekee siis kuolema heinää. KERTTU: Hän tahtoi kuolla meidän kanssamme. Viktor! Minne sinä menet? GRANSKOG: Hyvästi Gertrud! KERTTU:
Nuorukainen oli Paul Bertelsköld, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköldin ja hänen jälkimmäisen puolisonsa Ester Larssonin poika ja siis Cecilian serkku, koska tämä oli kreivittären veljen Bertelin tytär. Molemmat oli, niinkuin tiedämme, kasvattilapsina otettu asumaan sukulaistensa Ljungien luo.
SYLVI. Mutta minä en rakasta Akselia, minä rakastan ainoastaan sinua. En tiennyt mitä rakkaus oli, kun menin naimisiin hänen kanssansa. Ja sen ilmoitan hänelle vielä tänä päivänä, heti paikalla VIKTOR. Ei, Sylvi, Jumalan tähden, sitä et saa tehdä. Et ainakaan vielä SYLVI. Miks'en? VIKTOR. Hän erottaisi meidät ijäksi päiviksi, emme saisi enää koskaan tavata toisiamme.
Mutta saako tietää, mitä sinä sitten teit? Tulin uteliaaksi. SYLVI.. Ahaa, luuletko minua niin tyhmäksi, että sanon? VIKTOR. Sano pois! Minä pyydän niin kauniisti. SYLVI. Kuinka kauniisti? VIKTOR. Pitääkö minun langeta polvilleni? SYLVI. Hyi, ei! Se ei olisi ollenkaan sinun tapaistasi. Niin et tehnyt ennenkään. VIKTOR. Eipä minun ennen tarvinnutkaan pyytää mitään kahta kertaa.
Hän lepäsi, pää povellani, kostein huulin ja silmäripset puoleksi alas painuneina. "Ei mutta, Viktor! äidille sanomaan!" Hän irrotti itsensä, kävi käteeni ja alkoi veitikkamaisesti kiskoa minua mukanaan sisähuoneisiin. Hän tahtoi näyttää äidilleen saalista, jonka oli saanut ihan itselleen. Ja minähän se juuri olin ylpeä ihanasta, uljaasta voitostani!
Päivän Sana
Muut Etsivät