Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
SYLVI. Ei, Viktor, tästä päivästä alkaen olen ainoastaan sinun omasi. VIKTOR. Elä laske leikkiä. Tiedänhän varsin hyvin, ettei minulla ole mitään toivoa. SYLVI. Minäpä tahdon olla sinun. Kuule, Viktor, kunnian kautta lupaan, ett'ei tästä lähtein kukaan muu saa suudella eikä hyväillä minua. VIKTOR. Rakas, pikku Sylvi sinä olet toisen miehen vaimo. Sinä et ole enää vapaa.
Näethän, että he tahtovat olla kahdenkesken, erillään muista. VIKTOR. Mitä sillä tarkoitatte, neiti Löfberg? Selittäkää, minä pyydän. KARIN. Ettekö ymmärrä yksinkertaisia, selviä sanoja? VIKTOR. Olin huomaavinani, että niillä oli erityinen merkitys. Mutta samapa se. Sylvi, näytämmekö neiti Löfbergille, että hän erehtyy? SYLVI. Kun luulee, että me kernaimmin tahdomme olla kahdenkesken?
Niin reippaaksi, että voisin vastustaa koko maailmaa, jos niiksi tulee. VIKTOR. Rakas etkö pelkää? Sinähän ihan vapiset. SYLVI. Niin, sentähden vaan, että olet noin vastahakoinen. En minkään muun tähden. VIKTOR. Ei, Sylvi, jätä nyt nuo ajatukset mielestäsi. Ole järkevä. Usko minua, se on välttämätöntä. SYLVI. Se ei ole ollenkaan välttämätöntä.
Sylvi ! SYLVI. No, niin? ALMA. Minä tulin sen johdosta, mitä eilen illalla tapahtui teidän välillänne. SYLVI. Johan sen arvasin. Jatka! ALMA. Niinkuin näit, vaihdoimme jo tanssiaisissa muutamia vakavia sanoja keskenämme, Viktor ja minä. SYLVI. Niin, näinhän minä. ALMA. Sitten kun tulimme kotiin, istuimme vielä hyvän aikaa ylhäällä ja puhelimme samasta asiasta.
Viktor kuinka hennot olla noin kylmä ja välinpitämätön ? VIKTOR. Sinä et tiedä, Sylvi, kuinka tämä minua kiusaa... SYLVI. Kiusaa? Armas, mikä sinua kiusaa? VIKTOR. Etkö sitten ymmärrä, että me nyt ja vast'edes aina olemme kauvempana toisistamme kuin koskaan ennen? SYLVI. Ei, sitä en tosiaankaan ymmärrä. Enhän ole enää toisen vaimo en edes nimeksi.
ALMA. Oikein todella, Viktor, se ei käy laatuun. Kaikki sitä jo paheksivat, ja useat ovat pyytäneet minua varoittamaan teitä molempia. VIKTOR. Vai niin ? Vaikka mitäpä sitä ihmettelen. Ihmiset ovat samanlaisia joka paikassa. Aina valmiit juoruamaan, kun vaan saavat vähänkään aihetta. SYLVI. Emme välitä heistä, Viktor. ALMA. Sylvi kulta, se saattaisi tulla Akselin korville.
Minun pitäisi paeta tieheni eikä koskaan enää näyttää sinulle silmiäni. SYLVI. Kas sepä olisi kaunista! VIKTOR. Enhän minä sitä voikaan. Ei, minä en voi! Oo Sylvi, kuinka hurmaavan kaunis sinä olet! SYLVI. Sinä et vastaa mitään kysymykseeni, Viktor. VIKTOR. No, olkoon menneeksi! Minä tunnustan sinulle kaikki suoraan. Mutta ei nyt toisen kerran, kun olemme kahdenkesken. SYLVI. Ei kukaan kuule.
AKSEL. Mitä sanotte? Sylvikö kotiin? Eikä odottanut minua. ALMA. Joutukaa jälkeen. Ehkä saatte hänet vielä kiinni. AKSEL. Kuinka hän on ajattelematon. ELIN. Kotiljongi alkaa. Kenen kanssa sinä tanssit, Karin? KARIN. Herra Hovingin. Saanko luvan? KARIN. Te näytätte niin hämmästyneeltä, herra Hoving. VIKTOR. Minäkö? En suinkaan! KOLMAS N
ALMA. Viktor oli ajattelemattomuudessaan sanonut sinulle eilen semmoisia asioita, joita hänen ei koskaan olisi pitänyt päästää huuliltaan. SYLVI. Niin hän sanoi, että hän rakastaa minua. ALMA. Siinä juuri hän teki kovin kevytmielisesti. Hän käsittää sen nyt, ja katuu sitä. SYLVI. Toisin sanoen: sinä olet saanut hänet siihen. ALMA. Elä keskeytä minua.
Ottaa yhden kapselin ja katselee sitä kauvan, vie sen suuhunsa, panee sitten nopeasti pois, heittää laatikon paikoilleen ja työntää pöytälaatikon kiinni. Taivas, kuinka sinä säikytit minua! VIKTOR. Elä? Minähän tulin niin hiljaa. SYLVI. Siksipä juuri. Näitkö, mitä minä tein? VIKTOR. En, pahaksi onneksi. SYLVI. Sepä toki hyvä. Käy sisään nyt, ja ole tervetullut! VIKTOR. Kiitos!
Päivän Sana
Muut Etsivät