Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"No hän ei viihdy siellä; hän on vähän totinen ja ankara, näetkös". "Niin enkö sitä nähnyt kohta, astuttuani kynnyksen yli, ett'ei se mies ollut turhanpäiväinen. Sellaiset ihmiset ovat harvinaisia, tiedätkös". "Mutta usko pois, hän rakastaa minua". "Ken ei sitä tekisi? Ja sinä olet ollut hänen luonansa pienestä asti?"
Kuten lasten tai jalojen eläinten ympärillä. Se puuttuu meiltä barbaareilta." "Eikö teiltä muuta puutu?" "Meiltä puuttuu myöskin kohtalon sallima onni. "Suloinen kansaparkani! Me olemme sijoittuneet tänne vieraaseen maailmaan, jossa emme viihdy. Me olemme kuin korkeiden Alppien kukka Edelweiss, jonka myrskytuuli on kuljettanut laakson kuumaan hiekkaan. Me emme voi juurtua tänne.
Oletko sinä sitte pyytänyt häntä hankkimaan minulle paikkaa Pietarissa? Erik, Erik, kuinka voit sellaista luullakaan minusta. En minä koskaan sinun tietämättäsi tahdo koskea sinun asioihisi. Ei, mutta kuin oli puhe Suomesta, sanoin minä ainoastaan sen, mikä oli totta. Minä en viihdy siellä, minun ja pojan terveys eivät siedä sen maan ankaraa ja kosteata ilmaa. Minä en ole koskaan pyytänyt...
Ei voiton kannel sinusta koskaan soi, Ei mainees' muiston siivillä lennä; Oi Le, käs'vartes' varahin lakastui, On tyttönen kuolos' laulaja vaan. Ei hänen äänens' kuin runoniekan soi, Sä siit' et viihdy, pilvien haamu. Murheeni ei sun mieltäsi paina, se Oihonnanpa ei oo, armahas' ei Soi, lauluni, kuin tuulonen kankahan! Sua kuule, vastaa sulle ei kenkään.
Tääll' on toivoin toukoaika: Hauta onnen tarjoo. Kosto, kelvoton, jo viihdy! Elä kiihdy! Rinnan runneltaisit jalon, Hengen valon Pyhän saisit sortumaan; Kosto, viihdy, viihdy vaan! Sydän, salli koston kuolla! Tuolla, tuolla Koston kalpa korkealla Taivahalla! Parhain kosto päällä maan: Kiitä kelvotonta vaan.
"En voi eritä sinusta", kuiskasi Gabrielle katsomatta Robertiin, "olen sidottu kiinni sinuun ... vaikkapa menehtyisinkin, niin en voi sinua jättää... Mutta", virkkoi hän vieläkin hiljemmin, "onhan toinenkin keino ... itsekään et viihdy sen paremmin ... jätä tämä ilkeä paikka... Tukholmassa olimme onnelliset ... lähtekäämme yhdessä sinne takaisin..."
Siksi nyt polvia sun halajankin, eiköpä sulta kilpeä sais, kypärää polo poikani, kuoleva kohta, 458 sääryskiskoja sorjia myös, varaeltuja soljin, sais sopavaskiakin; asu entinen jäi näet valtaan ystävän surmaajain; ja nyt maaten maassa hän voihkii." Näinp' isomainehinen ikitaituri vastasi hälle: "Viihdy jo, kauemmin tuost' ällös kantako huolta!
Selkä pehmitettynä ja häpeissään hiipi hän kotiinsa ja unhoitti sekä tytön että miehevyytensä. Nyt aikoi hän lähteä pois koko kotiseudultaan. Moisissa oloissa ei hän enää viihdy.
Kapteenin huulet jo aukenivat antamaan vastausta, joka ei suinkaan olisi ollut siivoimpia, ellei vanha isoäiti taaskin olisi ehättänyt myrskyä vaimentamaan. Minä olen varma siitä virkkoi hän, että serkku Bäck tällä kertaa tulee kertomaan muistakin, ei vain Bertelsköldeistä. Me olemme rauhallisia kansalaisia emmekä viihdy kaikkea ikäämme sotaisten ylimysten seurassa.
"Kun tuli muut, mut armas ei, hänt' itkin kaipaellen, ma luulin hänen kaatuneen uroona tanterellen; suruni oli suloinen, ei haikea kuin nyt, hänt' oisin tuhat vuottakin ma surra mielinyt.", "Voi äiti, yöhön pimeään ma etsin kaatuneista, mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä. Viekkaassa tässä maailmass' en viihdy kauempaa, kuolleissa kosk' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät