Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Vai oli Jolsan Matti taasen liikkeellä... Mutta min tähden et sinä enää viihdy Varpusen luona?" "Mitäpä minulla enää Varpusella on tekemistä? Tila on pieni, siinä on väkeä jo yltäkyllin nyt, kun Loviisa on naitu ja Antti ja Liisa jo ovat aika-ihmisiä, vieläpä Eevakin. Minä voin Lauria paremmin auttaa, jos hänestä tulee raajarikko, siten että annan hänelle osan palkastani.
Ja kun minä vain suinkin voin, poikkean minä matkoillani pappiloihin niinkuin silloinkin, kun tulin teidän isänne luo aivan tuntematonna. Mutta ette te niissä kauan viihdy, ainakin siitä päättäen, että teillä silloin oli niin kova kiire meiltä pois. Viivyinhän siellä pari kolme päivää. Ettepähän kuin vähän toista.
Mut ei tarpoa osannut, Ei sopinut soutajaksi. Suuta on sullakin enempi, Kuin tekoja, poika parka! ARMI. Ei sopinut soutajaksi, Töihin suurihin sopisi. KALERVO. Turhia uneksit, eukko. Joka on pientä pieneksinyt, Ei se suurihin sovellu. ARMI. Ei ulapan haaksi voisi Kulkea kotivesillä! Pienen puukon veistotöihin Suuri säilä ei sopisi; Ei komea kotka viihdy Pääskysen pesätiloilla.
Isäntä oli monta kertaa sanonut: "ei tässä kodissa viihdy, kun et osaa pitää edes huoneita siivossa järjestyksessä ja vielä vähemmän lasten neniä puhtaina." Mutta hänen piti nyt näkemän, että Reeta osasi sekä huoneet siivota että lapset asettaa puhtaaseen pukuun, Rantalan emäntä oli puhunut samasta asiasta, ja sanonut, että Reeta oli tullut toisellaiseksi, kuin mitä alussa oli.
Molemmat pojat lukivat innolla kirjoja, joissa puhuttiin sivistyneen perheen esi-isien suuresta opista ja taidosta, ja kun he itse olivat oppia saaneet, sanoi vanhempi: 'Minä en enää viihdy täällä raakalaisessa kodissani. En, sivistyneitten joukkoon tahdon mennä, siellä sivistyneitten kielellä oppia ottaa ja oppia antaa. Tule, veikkoni, Ja tee samaten! 'Veli! Hylkäisitkö äitisi? kysyi nuorempi.
Ei seurass viihdy valjumaiset, Kun riemuin laulaa oppilaiset, Kun laulaa. Kun sodan soitto leimuaapi, He kirjan vaihtaa miekkahan; Kun armas Suomi vaaran saapi, He peljästyttää maailman; Ja kaatuu verivainolaiset Kun laulain syöksee oppilaiset, Kun laulain. Ylioppilaisten marssi. Eespäin, eespäin nyt valon tiellä Sä joukko nuori urhoisa! Ja lippusemme heiluu vielä, Sen suojaa Suomen haltija.
Kirkkoherra ja Elias olivat erillään tanssista ja istuivat alussa ääneti, vaan viimein sanoi Elias: »Miten Miihkali on tullut synkän ja kolkon näköiseksi; entinen sankarinvoima on kokonaan sammunut hänen silmistänsä.» »Sisällinen sankarinvoima se juuri», vastasi isä, »hävittää hänen ilonsa ja haihduttaa häneltä levollisuuden. Hän ei vielä viihdy uskon kilven ja hengen miekan parissa.»
En minä viihdy sellaisissa seuroissa. Minä olen ehkä jo liiaksi aristokraatti, sillä minä tunnen melkein fyysillistä vastenmielisyyttä vielä nytkin ajatellessani, mimmoista siellä oli ja mitä siellä näin. Ei mikään ole niin epäkaunista, kuin tuollainen puolivillainen kaupunkiyleisö, kun se mellastaa maalla, kauniin luonnon helmassa. Tavallista pikemmin korjasinkin sieltä luuni.
Haukka kirkaisee taas korkeudessaan ... kirkukoon! ... me varikset maassa tepastelemme!... Meidän on maat, meidän on mannut, pellot, meidän metsät ja järvien rannat! Heidän ne ovat, heidän kaikki muut, paitsi asumattomat erämaat, sillä siellä ei varis viihdy. Siellä vaakkuu korkealla ilmassa kokko, lintujen kuningas, ainoa, jota varis pelkää niin, ettei uskalla edes ääntä päästää hänet nähtyään.
Setä on kyllä kovin herttainen, mutta en minä viihdy serkkujeni parissa, me olemme varsin erilaisia mieliltämme.» »Kyllä niin, sinä olet aivan isoisäsi, kapteeni-vainajan, luontoinen ja ihan hänen näköisensäkin. Jaa jaa», sanoi neiti ja puhui ikäänkuin itsekseen, »hän oli mies, joka katsoi ainoastaan ihmisen todellista arvoa, eikä hänen mielensä milloinkaan hehkunut ulkonaisiin komeuksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät