Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Minun pieni pellapaita Tahtoi verkaista hametta; Minun verkainen hameeni Tahtoi vyötä kullatuista; Minun vyöni kullatuinen Tahtoi raskaita rahoja; Minun raskahat rahani Tahtoi nuorta kauppamiestä; Minun nuori kauppamiehen Tahtoi mennä muille maille, Muille maille vierahille; Kantoi hahtehen kalunsa. Tuli tuuli tuolta maalta, Puhui purjehen siahan.
"Tuota itken tuon ikäni, puhki polveni murehin, kun ma uin omilta mailta, tulin mailta tuttavilta näille ouoille oville, veräjille vierahille. Kaikki täällä puut purevi, kaikki havut hakkoavi, joka koivu koikkoavi, joka leppä leikkoavi: yks' on tuuli tuttuani, päivä ennen nähtyäni näillä mailla vierahilla, äkkiouoilla ovilla."
Kun on siitä sitte päästy, Laita saatavat samalla, Paneppa paras hevonen Kyytihin kylänväliksi. Anna ruokoa rahalla Vielä muille vierahille; Piä vaivaisten varalla Kala, leipä kaikin aioin; Maksa palkka mestarille, Rengille rehellisesti, Koska kohtuutta anovat; Vaan jos paljosta puhuvat, Mahotonta mainitsevat, Suutu ja sano sinuksi, Elä toiste työtä anna.
Oisin naitu naapurihin, Otettu omille maille, Kotihin koti näkyisi, Ison pelto ikkunoihin; Kuuluisi kukonki ääni, Oman pihan rikkasilta, Koiran haukunta kujilta, Käin kukunta kuusikolta. Viety on maille vierahille.
Kasvoin koissa korkeassa, Ylenin ylituvissa, Kaunihilla kannikoilla, Liioilla lihamuruilla; Vaan tuli surma suutimaton, Kesken yötä kenkimätön, Pois otti minun poloisen, Kauas kantoi Karjalasta Näille ouoille oville, Veräjille vierahille, Jossa harvoin päivä paistoi, Harvoin kuutamet kumotti; Harvoin on kuultu kuikan ääni, Harvoin kaakkurin kajatus; Harvoin on hauki vierahana, Siika ei sinä ikänä, Lohen poik' ei polvenahan.
»Mintähen sinä veljesi pistit, Poikani poloinen?» »Mintähen naistani nauratteli, Emoni kultainen.» »Minne nyt sinä itse jou'ut, Poikani poloinen?» »Muille maille vierahille, Emoni kultainen.» »Minne heität taattosi vanhan, Poikani poloinen?» »Mieron verkkoja paikatkohon, Emoni kultainen». »Minne heität maammosi vanhan, Poikani poloinen?» »Mieron rihmoja kehrätköhön, Emoni kultainen».
Tyynny, tyynny! Enhän tohdi, noin kun kiivaasti kyselet. HELKA. Munko tyyntyä pitäisi? Käske koski tyyntymähän, sido silmät päivänkoiton! Koski pauhaa, päivä paistaa. Kuulin äänen kuopukseni. Miss' on hän? AINIKKI. Kotona kohta. HELKA. Kotona! Viides kohtaus. Kuule, kuinka tuuli viuhuu, älä äitini ... meni jo. Pian päättyi pikku juoni. Kuinka kelvannee tupamme niin koreille vierahille?
Peikot pienet nakuttaa: kirpoo tulikipunat, kivilaatat lohkeevat, lastatahan laivoihin, viedään suuriin kylihin, pannaan muistopatsaiksi, palatseiksi, linnoiksi, kuninkaille, keisareille, vierahille jumaloille, joille vuori harmaja vain on lasten tarina. Hakataan, hakataan. Pojat, pienet varokaa!
Jou'uin, kurja, kulkemahan, sain, kurja, samoamahan, raukka, rannat kiertämähän, vaivainen, vaeltamahan aina ouoillen oville, veräjille vierahille, lapset raukan rannikolle, vaivaiset kylän varahan... "Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja; ei ole minulla monta sanan armon antajata, suin sulin puhelijata, kiukahalle käskijätä satehesta saatuani, kylmästä kyhättyäni hallassa hamehen helmat, turkin helmat tuppurissa.
Ol' kuin ylpeille vierahille Suojat aavat ois valmiina, Kuin jos lähestyis pariskunta Noilta uhkeilta ajoilta. Kuin jos pappi, arvokkaasti Jo seisoen kappelissa, Kysyis: Haluutteko toisianne? Mepä hymyillen vastaan: Jaa! Ja ympäri sulot laulut Aina syömehen tunkeupi; Häävieraitten asemesta Kaiku liittomme todisti.
Päivän Sana
Muut Etsivät