Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025


Kun häntä oikeudenistunto-päivänä omantunnon vaivat pakoittivat pastorille rikostaan kertomaan, ei heillä ollut siihen enää aikaa, koska tahtoivat saada Annan viattomuuden oikeuden herroille ilmi, ennen kuin kenties väärä tuomio olisi langetettu. Pastori, joka sattui olemaan pahoinvoipa, ei voinut Leenaa seurata kaupunkiin, vaikka hän halusta olisi tahtonut sen tehdä.

Siinä toimessa oli Niilo aina etevin, niinkuin hän muutoinki oli tovereitaan kehittyneempi. Mutta kesälläpä kirjat makasivat pölyssä hyllyllä ja lapset aamusta iltaan leikkiä löivät ulkona kedolla tai järven hiekkaisella rannalla. Oi ilon ja viattomuuden päiviä! Ne olivat sittemmin Katrin rakkaimmat ja kalliimmat muistot. Ajat kuluivat, vuodet vierivät.

Herran enkeleitä meistä varmaankin tulisi, jos tällaisella iloliemellä joka päivä kurkkunsa viruttaisi... Ei silloin enää maailmassa pahat kielet palpattelisi! Ja te, Savela, olisitte puhdas ja viaton kuin äsken syntynyt lapsi ... sillä ettehän te vähään tyytyisi! Kuule Johanna!... tuo minulle lasi lisää ... että pääsen vielä enemmän siihen puhtauden ja viattomuuden makuun.

Se viattomuuden viedä voi ja uskon, joka suuria loi, se mielen uljaan murtaen veret hyytää nuoren sydämen. Siis säihky sa kiiluvin kipunoin! Lyö vasara kaikuissa kallioin! Käy surmaan suku inehmon ja meidän, oi, maa taas kerran on! KEV

Mutta kasvojen omituisen sulouden vaikuttaa tyyni onni, jota sävy ilmoittaa; senkaltainen onni, jota ei mikään suru näytä häirinneen, ei mikään synti keskeyttäneen sellainen pyhä onni, joka on viattomuuden tunnusmerkki ja rauhallisen sydämen ja omantunnon heijastava valo. Oli kaunis kesä-ilta tilanomistajan kemuille.

Vaan vielä kerran koetti Anna pyynnöllä ja nöyrällä rukouksella saada vierasta jättämään hänet. Anna parka ei tuntenut tätä herraa. «Sinä uppiniskainen nainen, pilkkaatko sinä minuaJa nyt oli Anna, jonka voimat olivat loppuneet, herran sylissä. «Viattomuuden apu, orpoin auttaja, joko jätät lapsesihuokasi Anna. Anna ei viattomain apua turhaan huutanut; orpoin auttaja lähestyi jo.

"Minä," vastasi Hannes vähäsen mietittyään, "painaisin silmäsi kiini ja sanoisin isällesi: jo viiminen totuuden, hyvyyden ja viattomuuden henki lähti Paavolasta; vartokaa vaan myrskyn nousemista." "Mitä tarkotat sillä?" kysyi Lyyli äkkiä. "Tarkotan vaan," vastasi Hannes, "kun Loth Sodomasta lähti, ei kaupunki enää pitkää aikaa seisonut."

Herra Markus nauroi itsekseen älykästä, paksua rouvaa, joka aina väitti "ei olevansa eilisen teeren poikia" tällä kertaa olivat terävät, siniset silmät kuitenkin olleet sangen veltot ja pikku äiti saattoi viattomuuden suhteen helposti asettua kuudentoista vuotiaan lemmikkinsä rinnalle.

Alussa aikain ensimmäisten riitti autuuteen yksin usko vanhempien, viattomuuden yhtyessä siihen. Kun mennyt oli ensi kausi, täytyi viattomuuteen miesten saada voimaa jo tulemalla ympärleikatuiksi. Mut vihdoin, koska armon aika tuli, jäi sinne alas viattomuus moinen, jos puuttui kaste täysi, kristillinen.

Viattomuuden kuva kummoinen! Siveä on hän sekä suloinen! AINA. Mik' onpi nimes? LAURI. Lauri! AINA. Lauri vai! Se kaunis on!... LAURI. Ja sun? AINA. On Aina; kai Se ei niin kaunis ole, niinkuin kuulet. LAURI. On oikein ihanainen! AINA. Niinkös luulet? No sepä vallan lysti oli vasta! LAURI. Suo anteeks', että estän haastamasta.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät