United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan vielä kerran koetti Anna pyynnöllä ja nöyrällä rukouksella saada vierasta jättämään hänet. Anna parka ei tuntenut tätä herraa. «Sinä uppiniskainen nainen, pilkkaatko sinä minua!« Ja nyt oli Anna, jonka voimat olivat loppuneet, herran sylissä. «Viattomuuden apu, orpoin auttaja, joko jätät lapsesi!« huokasi Anna. Anna ei viattomain apua turhaan huutanut; orpoin auttaja lähestyi jo.
Minä en tahdo missään asiassa menetellä alhaisesti, sillä jos ei muuten, saa siitä ainakin tunnossaan kärsiä. Siis omatunto varsin vaativa vieras kyllä käydessään. Pilkkaatko sitäkin? Sinulla ei mahda olla minkäänlaisia tunteita, koska voit olla noin kylmä Sinä et käsitä, etkä etsi mitään korkeampaa ja jalompaa. Minä en koskaan etsi semmoista, jota ei kuitenkaan löydy. Täytyy löytyä.
Siitäpä mieskin nyt kiivastui, nipisti huulensa yhteen ja niristi kahdella sormella tyttöä hieman niskatukasta, lausuen: »sinä lunttu! pilkkaatko kallista Jumalan lahjaa? Vai niin! Kylläpä sitten käskis». Silloin tyttö itkemään yhä ankarammin, mutta tuosta ei ainakaan Simeoni huolinut, vaan rupesi viimein laittelemaan iltavalkiata pesään.
Siis myönnät, että olet minua pettänyt? VILHO. Tosin sen tein, mutta minä MARI. Myönnät, että sulla oli tämä salaisuus jo ennen kuin minua kosit. VILHO. Paljoa ennen, armas Mari, paljoa ennen. MARI. Ja kuitenkin rohkenit minut omaksesi pyytää! Oi, kehnoutta! VILHO. En sitä niin suureksi esteeksi arvannut. MARI. Et arvannut niin suureksi esteeksi! Oletko järjiltäsi, vai pilkkaatko minua?
Häness' on synnin, kalman, hornan leima, Ja kaikki näiden väki kuulee häntä. GLOSTER. Mitä hän sanoo, mylord Buckingham? BUCKINGHAM. Ei mitään, prinssi, mistä huolin minä. MARGAREETA. Haa! Neuvoani pilkkaatko ja mairit Pirua tuota, josta varottelin? Oi, muista tää, kun kerran murenella Hän sydäntäsi raataa; sano silloin, Ett' oli Margareeta ennustaja.
Suonet paisuivat hänen otsassaan; hän löi nyrkkinsä pöytään ja kiljasi: "Mitä sanot! pilkkaatko minua?" Samassa sieppasi hän kissannahkaisen lakkinsa päästä ja viskasi sen Jussia kohti. Hän ei kuitenkaan osannut. Alamittainen ei huolinut siitä vihan osoituksesta. Hän vastasi hiljaisesti.
ANNA. Vapriköörska! Mene hiiteen vapriköörskasi ja vapriköörisi kanssa! Pilkkaatko minua, vai ? RISTO. Jumala varjelkoon siitä, mutta vapriköörska Laura, piti minun sanoa, ei suvaitse että ANNA. Että mitä? RISTO. Suokaa anteeksi, mutta eihän tuo oikein sovellukaan, että minä, tämmöinen mörönköllö, tuommoista hienoa herrasväkeä sinuttelisin. ANNA. Mitä! Kuulinko oikein? Etkö ole heidän serkkunsa?