Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kääntyi Alkimedoniin nyt, toveriinsa hän oivaan: "Kauas äl' erkane, Alkimedon, pysy niin liki, että selkään puuskuttaa yhä valjakon hengitys; sill' ei Hektor vimmastaan, Priamon vesa, talttune ennen kuin hän Akhilleun on hevot ottanut uhkeaharjat, meidät surmannut, rivit karkoitellut akhaijein, taikkapa sortunut on eturinnass' itse jo surmaan."
Veikaten ottelemaan älä käy väkevämpäsi kanssa, muillekin hirmu jok' on, Priamon vesa, verraton Hektor. Itse Akhilleuskin, vaikk' aimomp' on sua paljon, kohdata kammoo häntä, kun ottelo käy urokuulu. Istuos jälleen siis sinä keskeen kumppanijoukon, toisen akhaijit taistelemaan kera Hektorin laittaa.
Tupakoiminen alkoi jo luistaa niin että Vesa voi ruveta kertomaan omia urotöitänsä. Hän alkoi: Kerran kun me olimme Sakun kanssa ja poltimme tupakkaa. Siitä sukeutui pitkä juttu. Vesa kehui Sakua ylpeillen: Saku ei säikähtäisi mitään... Vaikka olisi mikä tulossa, niin Saku ei pelkäisi. Mutta jos Immosen vihainen härkä olisi, niin pelkäisi! väitti Otto. Vesa tenäsi: Ei pelkäisi.
Kaulaan Eioneun, päänvarjeen vaskisen alle, Hektorin kärkeväpää kävi peitsi ja herpasi jänteet. Glaukos taas, vesa Hippolokhon, Lykian väen päämies, olkaan Ifinoon löi, Deksias-sankarin poian, keihään tutkaimen, kun keskell' ottelon tuiman pyrki hän vaunuilleen; alas suistui mies, elo sammui.
Sua nähdessä saa mieli lohtua Ja toivon kaunis helmi uudestaan Sydämen pohjast' alkaa päilyä; Se toivo, että aina säilyvä On Herran joukko, pieni, uskollinen, Mi koskaan polviaan ei notkista Edessä muukalaisten jumalain, Ja melkein kuihtuneista juurista Voi vanhurskauden vihannoiva vesa Yletä kunniaksi Israelin ja kaunistukseks kaiken maailman.
Vesa jatkoi hieman voitettuna: Oletko sinä sen laskenut? Olen toki... Ja mäkeäkin olen laskenut hyppyristä, kehäsi Esa, ja nyt kysyi Juntus Vesalta: Entäs oletkos sinä viskannut kissaa vesikorvoon? En... Oletkos sinä? En ole... Mutta tuossa olisi kissa, puolustautui Juntus. No! oli Vesa valmis ja oitis alkoi hän pyydellä: Kis ... kis ... kis ... kis!
Mitä kissan naukunaa on tää? Mitä tulloa sa tuossa povees kätket? HOITAJA. Mit' ei sais taivas nähdä: keisarinnan Ja koko ylvän Rooman häpeää. Hän päästetty on, herrat, päästetty. AARON. No, mistä? HOITAJA. Sikiöstä, tiedän mä. AARON. Jumala hälle suokoon rauhansa! Minlaisen lahjan sai hän? HOITAJA. Perkeleen. AARON. Siis perkeleen on äiti! Hauska vesa! HOITAJA. Kuvaton, ruma, musta, inha vesa!
Ei kun tuohon vain pohkeeseen ... ja tähän toiseen jalkaan, selitti Vesa. Juntus taas kehasi: Minuunpa sattui kolmeen paikkaan ... ja olisi vielä sattunut, jos minä en olisi oikein juossut? Saku jo näytti suuttuneelta, mutta silloin selitti Otto: Paraneepa tämä, kun voitelee sylellä näin. Toiset seurasivat neuvoa, sylkäsivät vitsan jälkiin ja voitelivat ne näpillänsä.
Minä olen usein huomannut hänen suuressa sielussaan suurien sankaritöitten siemenen ja miettinyt hänen tulevaa elämäänsä profeetallisella toivolla. Davidin veri, kunnian-arvoisan sukukunnan pyhä vesa. Hänen kuohuvissa suonissaan on jotakin taikamaista, jota tieteeni ei tavoita."
Onneksi saivat he vihiä asiasta. Siitä talosta, jossa Vesa ja Juntus olivat käyneet kerjuulla, oli levinnyt sanoma omituisista kerjäläisistä, jotka olivat puhdistaneet talon ruoka-aitan omin lupinsa. Niin pääsivät etsijät taas jälille. Sattumalta löytyi erään metsätien varrelta rautavanne, jonka omistaja tunsi, ja nyt kulettiin vanne vanteelta saunaa kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät