Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Se tyhjyys, joka täältäpäin tuli vastaani, oli niin ammottava, että jo pieni alkutuntumus sai vavahtamaan ja vetäytymään sen tieltä. Minun täytyi heti nielaista alas kauhistukseni, aivan niinkuin tukehtuvaisen, joka tuntee, ettei hän enää voi rykäistä ulos kurkkuun tarttunutta palasta. Ja tähän on tarjona pettämätön keino: vertaan itseäni muihin.
No, alota! MARIA. Mitkä kissannaukujaiset täällä on? Jos armollinen neiti ei ole kutsunut Malvoliota, hovimestariaan, luoksensa ja käskenyt häntä ajamaan teitä pellolle, niin älkää uskoko minua koskaan. "Täss' on kolme veitikkaa." Enkö minä ole hänen veriheimolaisensa? Enkö ole hänen vertaan? Helsuti rallaa, armollinen neiti! "Babyloniss' eli mies, Helsuti rallaa!"
Kun vertaan itseni minun ikäisiini miehiin, en näe monta, jotka voisivat minua panna takalaitaan." "Minkälainen mies on serkkunne Kenelm? Minä näin hänen pari kertaa silloin kun hän vielä oli aivan nuori ja luki Welby'n edessä London'issa. Siihen aikaan sanottiin että hänellä oli erittäin hyvä pää; minusta hän oli hyvin omituinen."
Hänt' uskollisuudestaan Näin rangaistaan, ja jumalatar on hän, Ei nainen, kestäessään hyökkäystä, Joll' ihka hyveen valtaisi. Oi, herra, Niin halpa häneen nähden nyt on mieles Kuin ennen säätys! Minä hänet tappaa? Siks että vala, rakkaus, uskollisuus Mua velvoittaa? Ma häntä? Hänen vertaan? Jos hyvää palvelust' on tuo, niin koskaan En hyvä palvelija olla tahdo.
Hän milloin viiniins' sekoittikaan vettä? Hän hätiköiden ahmii yhteen menoon makeiset, höysteet, juomat väkevät, ja sitten valittaa hän synkkää mieltään ja vertaan kuumaa, tuliluonnettaan, ja soimaa luontoa ja sallimusta.
Kun vertaan tämän Roman muistoja kotini muistoihin Eisenachissa, taivun sydämessäni tuntemaan, että Saksa, eikä Roma ole pyhä paikka, ja että pilgrimiretkemme alkaa, eikä pääty, kun käännämme kasvomme pohjoiseen päin! Evan kertomus. Cisterciensin-luostarissa, Nimptschenissä 1511.
Vanhin Tyrväntäis-vainajan pojista, toivoen suuria rikkauksia, möi itsensä paholaisen palvelukseen. Sanottiin hänen tehneen haavan käteensä, vuodattaneen omaa vertaan korpin sulkaan ja kirjottaneen tällä nimensä paperille, jonka oli vienyt sen suuren Hiidenkiven alle, missä vanhan Veneh'ojan kylän jaettujen talojen rajat käyvät yhteen.
Oi mikä onni, mikä ääretön, ankara onni ja autuus on langennut osaksi ihmislasten! Taidanko siis uskoa, mitä olen kuullut kerrottavan vihasta ja vainosta täällä tämän korkean ja heleän taivaan alla? Mutta ah! mitä näkee silmäni korkealla tuolla? 1:N NEITO. Pilvi se on, joka siellä tuulen siivillä retkeilee, punertaen aamun paisteessa. LIISA. Mihin sun vertaan, kaunis pilvi?
Ois liian heikko joka kieli siihen niin vuoksi muistomme kuin ihmispuheen, jotk' eivät säilyttää voi niin paljon. Jos koossa oisi koko kansa, joka Apulian aukeassa maassa surrut on vertaan, vuodattamaa roomalaisten ja Hannibalin sodan pitkän, jolloin niin suuri saatiin saalis sormuksien kuin Livius kertoo, jok' ei väärin kerro;
JAGO. Hyvät herrat, Sidotuiks laittakaamme Cassion haavat. Mukahan, neiti! Kaukan' on nyt leikki. Emilia, juokse linnaan, kerro maurin Ja rouvan kuullen mit' on tapahtunna. Edellä menkää. Toinen kohtaus. Makuuhuone. OTHELLO. Hän syyss' on, sieluni, hän syyss' on! Missä? Sit' en ma teille, puhtaat tähdet, virka! Hän syyss' on. Hänen vertaan tok' en haaskaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät