Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Minulla oli seuralaisena leiriin muuan nuori upseeri. Hänen nimensä oli Gérard." "Niin luutnantti Gérard. Me emme voi parempaa saada, ja hän oli mukanamme viime yönäkin. Siihen menee tuntikausi, ennen kuin saan kaikki valmiiksi. Viekää serkkunne kaupunkiin ja yhtykää meihin oikeanpuolisen leirin itäisellä tiellä. Gérard saapuu sinne myös ja me lähdemme sitten retkellemme."
Hannes katsoi kauan vieraan silmiin ja hänen sieramensa hengittivät kauheata uhkaa. Minä kysyn onko serkkunne tila tyydyttävä, toisti vieras tahallisen laiskasti venytellen jäseniänsä, aivankuin kysymys todellakin olisi ollut jostakin serkusta.
Sitten on kulunut monta vuotta kuin olen ollut yhteydessä teidän perheenne kanssa, mutta nyt hiljan jouduin taasen erään ystävän kautta." "En ymmärrä mitä tarkoitatte?" kysäsi Hermina epätoivossa. "Pian näette kaikki selvemmin", sanoi lääkäri hymyillen. "Ystävä, josta puhun, on serkkunne, kapteeni Rudolf Bodendorff. Hänen käskystänsä olen täällä."
Signe ja vapaaherra keskustelivat edelleen, jälkimmäinen aina välillä vilaisten heihin herttaisesti ja suojelevasti. Asioidentila kävi Johannekselle sietämättömäksi. Hän kääntyi päättävästi Irenen puoleen. Onko teidän serkkunne kertonut teille jotakin? hän kysyi. Kyllä, kuiskasi Irene ja loi katseensa alas. Nyt teki Johanneksen mieli hävitä maan rakoon. Mitä hän on kertonut teille? kivahti hän.
"Vaan hän ei ole vaarallinen, sire." "Hän on kuoleva muille varotukseksi." "Armahtakaa häntä, ja minä vastaan, että hän ei koskaan enään sekaannu valtio-asioihin..." "Teidän pyyntönne on mahdoton." Constant ja minä nostimme hänet ylös. "Se on oikein, herra de Laval", sanoi keisari. "Tästä keskustelusta ei ole mitään hyötyä. Viekää serkkunne täältä."
Onhan se niin kovin yksinkertaista. Te olette ikävystynyt, te olette jostakin syystä kyllästynyt mieheenne... Pitkät puhteet, maaseudun yksinäisyys ... oh, siinähän ei ole mitään ihmeellistä! Eipä kylläkään. Entäs sitten? Teidän serkkunne... Mieheni serkku, jos suvaitsette...
Sillä välin kun Gordon lausui Cecilia'lle muutamia noita tavallisia kohteliaita sanoja, joilla tuttavuus London'in salongeissa tavallisesti alkaa, nousi Kenelm, totellen Lady Glenalvon'in viittausta, joka juuri oli huoneesen tullut, paikaltansa ja meni markisinnan luo. "Eikö tuo nuori mies, jonka te jätitte puhelemaan Miss Travers'in kanssa, ole teidän serkkunne Gordon?" "On."
Vai oliko hänkin jo kuin Niniven lapsi, joka ei osannut enää oikeata kättä vasemmasta erottaa? Hän koetti tyyntyä. Joi kahvikuppinsa, sytytti sikarin, nojasi päänsä käden varaan ja katsoi vakavasti Ireneen. Ettekö tahtoisi olla hyvä, sanoi hän sitten aivan kiltisti, ja kertoa sanasta sanaan, mitä serkkunne on puhunut teille? En, vastasi Irene, jälleen sama veitikkamainen ilo silmissään.
Minulla on kunnia olla teidän serkkunne Sam-sedän puolelta; tämä nuori ystäväni on läheisempi sukulainen teille Devonshiren puolelta; me olemme molemmat vallan väsyneet matkasta ja illallinen on meille erittäin tervetullut. Minä kiitän teitä tervetulijaisistanne ja olen iloinen saada teitä kätellä, sir, ja toivon, että voitte hyvin."
Tässä tuon teille, tyttäreni, serkkunne nähtäväksi, lausui rouva siellä oleville neideille. Muutamalle herralle, joka myös oli siellä, selitti hän kenen olin poika. Jos lie rouvan selitys pöyristyttänyt neitosten silmät, niin kasvatti se myöskin äsken syntynyttä toivoani, joka jo alkoi venyä tiesi kuinka pitkäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät