Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Aurinko valaisee joka sopen, kirkastaa joka kolkan, mutta vaikka katsot, et mitään näe, sillä valo verhoo vaippaansa maan ja kannot ja kivet ja mättäät ja kaiken, mikä niiden päällä on ja mitä niiden kupeella piilee.
Oli selvää että se, mikä pidetään tärkeänä ja hyvänä, se kaikki on mitätöntä ja huonoa, ja että kaikki tuo loisto, kaikki tuo ylellisyys verhoo vaan vanhoja, totuttuja rikoksia, jotka eivät ole suinkaan rangaistuksenalaisia, vaan päinvastoin nostetut kunniasijoille ja koristetut kaikella sillä ihanuudella mitä ihmiset ovat suinkin saattaneet keksiä.
Noin tarkka silmä kylläks on jo nähnyt; Sydäntäin harso verhoo, eikä povi. No, haastakaahan. VIOLA. Mun on sääli teitä. OLIVIA. Se askel lempeen on. VIOLA. Ei puoltakaan: Useinhan vihamiestäkin on sääli.
Yhtyipä kerran laaksossa Vuoriston kelpo poikia. Ei nähty koskaan uljaampia Tikarin, miekan kantajia, Kaikissa, jotka pöksyin sijaan Kilt-hamein verhoo polvuisiaan, Plaid-vaatteen pukee päälle takin Ja kovaan päähän suikulakin. Meston.
Sellaisna lausui hän: »En kauan ollut elossa; kauemmin jos oisin ollut, ei paljon pahaa oisi tapahtunut. Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo mun säteillään ja minut peittää niinkuin kotelo sisällensä silkkitoukan. Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.
Kas, kuink' armas aamu koittaa Idän kaukomerten takaa, Kultaan verhoo, purppuroittaa Maan, mi tyynnä alla makaa. Usvat haihtuu, talvi taukoo, Luonto herää, silmäns' aukoo. Leivo, liehusiivillänsä
Huonoin vaate, Mi häntä verhoo, kalliimpi on mulle Kuin kaikki hivuksesi, vaikka kukin Niist' oisi mies sun-laisesi. Pisanio! CLOTEN. Vai vaate! Piru olkoon! IMOGEN. Mene oiti Kamarirouvan, Dorothean, luo. CLOTEN. Vai vaate! IMOGEN. Täällä kummittelee narri Ja pelottaa ja kiusaa. Käske häntä, Ett' etsii renkaan, joka ranteestani On suljahtanut. Se on herras lahja.
Mut sanokaa, ken Arioston päähän tuon painoi seppeleen. LEONORA. Sen minä tein. ANTONIO. Sen hyvin teit! Tuo häntä kaunistaa, kuin seppel laakerinenkaan ei voisi. Kuin luonto kirjovaippaan vihantaan povensa peittää pohjattoman rikkaan, niin hänkin kaiken sen, mi ihmiselle suo ylevyyttä, rakastettavuutta, tarinan vaippaan verhoo kukkeaan.
Sinne voit jonkun tekosyyn nojalla lähteä. Siellä kohtaan, elävänä tai kuolevana, sinut Silenuksen kuvapatsaan kohdalla, puutarhaa ympäröivässä tiheikössä, ja minä itse johdan sinut noidan luo. Me odotamme siksi, kunnes paimenten vuohet iltatähden mukana ovat kotiinsa palanneet, kunnes hämärä meidät verhoo eivätkä askelemme kuulu. Mene nyt kotiin äläkä pelkää!
Sellaisna lausui hän: »En kauan ollut elossa; kauemmin jos oisin ollut, ei paljon pahaa oisi tapahtunut. Jään suita kätköön onnen vuoks, mi verhoo mun säteillään ja minut peittää niinkuin kotelo sisällensä silkkitoukan. Mua paljon rakastit, ja syystä; jäänyt näät maan jos päälle oisin, heelmin eikä vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät