Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Ma laulun siivillä kannan Pois, lemmittyin, sinut pien', Ja sinne sun Ganges-rannan Ikiarmaille seuduille vien. Siell' loistavi puisto vieno, Mi untui kuutamaan; Siell' lootoskukka jo hieno Se vuottaa siskoaan. Ja orvokit hymyy ja huiskii Yön tähdille kujeikseen, Mut ruusut ne varkain kuiskii Tarut tuoksuvat toisilleen.
Kirkkoon läksimme salaa, oikein varkain; Heintz oli sillä aikaa kotivartiana ja minä notkistuin polvilleni pienessä kyläkirkossa ja lausuin uskontunnustukseni mummoni sitä aavistamattakaan.
Me kummastumme; seisoimme jo kauan, Odottain polves arkaa notkistusta, Kosk' olen kai lain mukaan kuninkaasi. Jos olen, kuinka tohtii jäsenesi Unohtaa maksaa mulle velkaisuuttaan? Ja jos en ole, näytä Herran käsi, Jok' erottaa mun hallituksestani. Ei käsi, joka verta on ja luuta, Voi valtikkani pyhään kahvaan käydä, Pait varkain, häväisten tai väkivalloin.
En silloin huomannut erästä seikkaa, joka aivan kuin varkain hiipi ihan sydänverieni ääreen: Minulle syntyi vihollisia. Niistä vihollisista vähät, jotka olivat vastustajamme, jotka eivät ymmärtäneet rakastaa suomalaista kansallisuutta, tai rakastivat omaansa ja sortivat meidän. Nämä viholliset olivat vähimpiä.
Kun taas palattiin samaa tietä, purkautuivat talot samassa järjestyksessä takaisin. Sentähden niitä ei sitten näkynyt kirkon ympärillä, mutta jos olisi varkain jotain toista tietä kiertänyt kirkolle, olisivat ne ehkä siellä olleet. Mutta nythän ne olivat tuossa kaiken maailman talot korkean, valkean kirkon ympärillä!
Petteri kumarsi niin kankeasti, että oikeastaan näytti menneen koukkuun ja hymyili entistä avosuisemmin ja pystynenäisemmin. Vilkasin häneen varkain. Ukko Ikonen alkoi selitellä äidille: "Tää meidän poika aikookin ruveta tuomariksi lukemaan..." "Jassoo!" sievistelihe äiti ja kysyi: "No kuinka herrasväki Ikonen nyt viihtyy siellä Peijonniemessä."
Mutta ei tuon luulisi mitenkään sellaiseen temppuun ryhtyvän... Kun hän esiintyy morsiamensa kanssa vihkituolin eteen, on poskilla helakka puna, silmät ujosti välttelevät ja suu hieman hymyilee... Kuinka sellainen varkain morsiamen kotiinsa vie?
Katseli pääskysiä, jotka lentelivät poutaisella taivaalla talon ympärillä ja tuon tuostakin pistäytyivät räystäiden alle; kuulosteli sitä sirinää, jota poikaset pesissään pitivät joka kerta, kun emo heidän luokseen lensi. Ei varis väkisin ota, ei tee ilmitappelua heikompainsakaan kanssa, vaan odottaa otollista hetkeä varkain viedäkseen.
Hänellä ei ollut aavistustakaan filosofiasta; milloin hän ikäänkuin varkain sai säästetyksi hetkisen hiljaista rauhaa, kulkivat hänen ajatuksensa ihan toista tietä kuin filosoofi-raukan. Hänellä ei ollut mitään hopeakaluja puhdistellaksensa eikä kultakoruja itseään kaunistellaksensa.
Stefanin nuorimmat lapset pujahtivat, niin usein kuin vaan taisivat, varkain huoneeseni; kuulin heidän hiipivän huoneestansa, karkaavan portaita ylös ja iloisesti nauraen kiiruhtavan luokseni, samoin kuin kyyhkyset ennen kotona ollessani, minut nähtyään.
Päivän Sana
Muut Etsivät