United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !


Niin, vieläkin enemmän: hän vakoili ja tarkkaili tuskallisella kiihkolla tytön koko käytöstä, hänen vähimpiä sanojaan ja liikkeitään, aivan niinkuin elinvoimansa menettänyt, mutta siksi juuri niin vihoitteleva aviomies vaalii nuorta, kaunista, elämänhaluista vaimoaan, jota hän tietäen syyt ja tuntien taipumukset alinomaa ja herkeämättä epäilee uskottomuudesta.

Ja kun hän lähti toimituksiinsa, suuteli hän otsaani ja sanoi: "voi, lapseni, rakasta minua vähäisen, jos voit ei niinkuin pyhimystä, vaan niinkuin syntistä, vanhaa vaimo raukkaa, joka on katsonut yhdeksi suurimmaksi synniksensä, että hän rakasti sinua liian paljon, vaikka tämä todella oli vähimpiä syntejä; rakasta minua vähäisen, sisareni tähden, jota sinä rakastat niin paljon." Elsan kertomus.

En silloin huomannut erästä seikkaa, joka aivan kuin varkain hiipi ihan sydänverieni ääreen: Minulle syntyi vihollisia. Niistä vihollisista vähät, jotka olivat vastustajamme, jotka eivät ymmärtäneet rakastaa suomalaista kansallisuutta, tai rakastivat omaansa ja sortivat meidän. Nämä viholliset olivat vähimpiä.

Sill' epäluulo muutoin mun vioistani vähimpiä on SALADIN. Vaan sanohan, kelle nyrpeilet? Et Nathanille toki? Sanohan! Sull' epäluulo Nathaniinko ois? Ens kertaa luottamustas näytä mulle! RISTIRITARI. Ei Nathania vastaan mitään mulla. Vain itsellein oon suuttunut SALADIN. Ja mistä? RISTIRITARI. Kun uneksinut oon ja valveilla! unohtaa juutalaisen voivan senkin, ett' on hän juutalainen.

Kotipuolella ollessani saanpa vielä kukaties toimeen asian, joka mielestäni ei olisi vähimpiä: Joulun mentyä mietin lähteä', pariksi viikoksi "Päivilän pihoja" tunnustelemaan. Sanakirjojasi en vie' Helsinkiä edemmäksi. Siellä ne pyydän tutkituksi ehkä Reinholmin luona. Kyllä pikemmin saanenkin ne Helsingissä läpi käydyiksi, kuin siellä toki ainakin saan jonkun toisen avuksi kirjoittamaan.

Ruotsinkieli on ainoa turvamme, sanoi hän, vanha varustus, jonka muurien takana meillä on ei ainoastaan myönnetty, mutta vannottu ja juhlallisesti vakuutettukin erikoisen elämisemme oikeus. Aika näyttää olevan semmoinen, että saamme säilyttää tämän vanhan siksi, että se on vanhaa, sillä tätä nykyä ei mitään kammota niinkuin mullistuksia, jopa vähimpiä muutoksiakin.