Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Golikov seinän takana on varmaankin unensa läpi kuullut saman huudon, sillä hän ääntelee tuskaisesti ja liikahtelee levottomasti vuoteessaan. Mutta saanpa näihin aikoihin kirjallisuuden välityksellä tutustua myöskin amerikalaiseen vankilaelämään.
Sinun isäsi oli haitukka minuun verrattuna. Jos siellä on joku kunnallinen mies teidän vanhain joukossa, niin hän voi sitä vakuuttaa vaan jos ei se sittenkään pysty sinuun, saanpa sitten koettaa piiskan vakuutusvoimaa! Kuullessaan sanaa haitukka, oli Jooseppi vimmattuna syössyt Stromminger'ia vastaan: Sinä otat tuon sanan takaisin taikka Jesus Maria! parkuivat naiset.
Lapset olisivat repineet hännästä, rengit potkineet ja piiat astuneet jalalle." "Saanpa tässä minäkin varoa, ettei maailma polkisi varpailleni. Sinä siitä pääset rääkäsemällä, mutta minäpä voisin ijäkseni jäädä pinteesen." "Sinulla on puolta vähemmän varpaita varjeltavana kuin minulla", muistutti Ville.
»Ja se on mainion mukavaa, aina kun herrat eivät itse viitsi vaivautua, eikö niin?» »No, älähän härnäile! Jos sinussa vain on pikkusenkin »todellista naisellista sielua», niin et henno häiritä tätä rauhallista hämyhetkeä. Katso sinä vaan varjoja tuolla seinällä, katso himmeää valaistusta ja tätä hehkuvaa hiilosta, etkö siitä saa runollista tunnelmaa?» »Saanpa kyllä.
»Lyyli, koska me häitämme pidämme?» sanoi Mikki. Lyylin ihanat posket tulivat tulipunaisiksi, ja hän vastasi: »Siihen on vielä pitkät ajat, me olemme nuoret vielä.» »Ei siihen tarvitse olla pitkiä aikoja, minäpä olen jo yhdenkolmatta vuoden vanha, saanpa jo mennä naimisiin, ja emäntä meillä tarvitaan.» »Voi Mikki! Kuinka minä isäsi kanssa toimeen tulen?
"Saanpa nähdä suuren Köpenhaminan," ajatteli Inkeri, "kuusikymmentä taaleria saan palkkaa; sehän on koko omaisuus, mutta minä panenkin osan säästöpankkiin ja lähetän vähän kotiinkin; he kyllä tarvitsevat apua; ja puettuna aijon käydä kuin pieni nukke ja saan sitä paitsi aina olla rakkaan Greeta neitin luona sekin yksin on jo suuri onni."
Jos olen saanut luvan pitää tohveliparkani salaisessa nurkassa ja anastanut takan viereisen tuolin hajanaisille papereilleni ja aikakauskirjoilleni, riistetään minulta nämä mainiot edut, paperit sullotaan komeroihin ja tohvelit passitetaan "oikealle paikalleen", saanpa vielä pisteliään muistutuksenkin siitä epäjärjestyksestä, jossa miehet voivat viihtyä.
Kotipuolella ollessani saanpa vielä kukaties toimeen asian, joka mielestäni ei olisi vähimpiä: Joulun mentyä mietin lähteä', pariksi viikoksi "Päivilän pihoja" tunnustelemaan. Sanakirjojasi en vie' Helsinkiä edemmäksi. Siellä ne pyydän tutkituksi ehkä Reinholmin luona. Kyllä pikemmin saanenkin ne Helsingissä läpi käydyiksi, kuin siellä toki ainakin saan jonkun toisen avuksi kirjoittamaan.
Enkö minä, äiti, enää milloinkaan saa kellarin katolle? ... en minä putoa... Et milloinkaan saa, muista se, koetti äiti sanoa vihaisesti ja lähti menemään keittiöön. Saanpa minä kuitenkin vielä tikapuille, sanoi Elli itsekseen, mutta kerjäläislapset kuulivat sen. Rouva! huusivat he, se aikoo kiivetä vielä tikapuille... Mutta nyt äiti vasta oikein vihastui.
HEISKANEN. Ja onko hän uskaltanut tulla tänne sinun luoksesi Liina? EERIKKI. Yhdessä tulimme ja yhdessä taas poistumme, ja saanpa hänestä kelpo pojan. Hyvästi Mikko veljeni, meillä ei ole kai enää mitään tekemistä keskenämme. HEISKANEN. Ja aijotko todellakin jättää meidät? EERIKKI. Johan sen sanoin, ja sanani pidän. HEISKANEN. Ja nytkö jo lähdet?
Päivän Sana
Muut Etsivät