Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Zeus näet soi pojan syntyä mulle ja kasvaa, urhoist' uljaimman; kuin puun vesa nuori hän nousi; niinkuin tarhan tainta ma kasvatin häntä ja kaitsin, rantaan Ilionin hänet laitoin kaarevin laivoin, vastaan miehiä sen; mut en tervehtää, halaella jälleen saapuneheks saa häntä ma Peleun linnaan. Kons' elon ilmojen valkeutt' on näkemässä hän vielä, tuskia kärsii hän, enk' auttaa voi minä lainkaan.
Kuunaan sulta jos sai avun auliin taattoni taiston tappavan tiell', ole armias nyt myös mulle, Athene; suo mun surmata mies, liki tuo hänet peitseni tiehen, eeltä jok' ehti jo nuolellaan ja nyt kerskuvi riemuin, valkeutt' auringon ett' ei näe silmäni kauan."
Kuin isä itkee polttaissaan pojan luut, joka jätti morsion murheeseen, polot vanhemmat valitukseen, niin suri polttaissansa nyt ystävän luita Akhilleus, hiilikon ympäri huokailuin lukemattomin hiipi. 225 Mutta kun valkeutt' ennustain kointähti jo koitti, hohtoon kun meren myös loi Eos sahramivaippa, hiipyi hiljalleen tuli tuhkiin, vaimeni liekki.
Kas, kuink' on halvat hälle ihmiskeinot, ei kelpaa airo eikä purje hälle, vain siivet soutimiksi kaukorantain. Kas, kuinka hän ne taivahalle nostaa ijäisin sulin ilmaa halkoellen; ei muutu ne kuin sulat luonnon-luomat. Läheten meitä kirkkaammalta aina Jumalan lintu näytti tuo, siks kunnes sen valkeutt' ei silmä voinut sietää. Ma maahan katsoin.
Kons' elon ilmojen valkeutt' on näkemässä hän vielä, tuskia kärsii hän, enk' auttaa voi minä lainkaan. Vaan menen sinne nyt, että jo lapseni nään mä ja kuulen, huoli mi häll' on, vaikka on kaukana kamppaelusta." Virkkoi noin sekä lähti jo luolastaan. Kera muutkin itkien seurasivat; avotieksipä aukeni aalto.
Kas, kuink' on halvat hälle ihmiskeinot, ei kelpaa airo eikä purje hälle, vain siivet soutimiksi kaukorantain. Kas, kuinka hän ne taivahalle nostaa ijäisin sulin ilmaa halkoellen; ei muutu ne kuin sulat luonnon-luomat. Läheten meitä kirkkaammalta aina Jumalan lintu näytti tuo, siks kunnes sen valkeutt' ei silmä voinut sietää. Ma maahan katsoin.
Niist' ilo saaos, syntymämailles saapuos onnekkaasti, kun näin minun henkeni ensin säästit, valkeutt' auringon soit katsoa vielä." Kulmia tuimistain nimes askelnopsa Akhilleus: "Vanhus, kiusaamatt' ole nyt mua! Itse jo mielin Hektorin luovuttaa, näet viestin Zeult' emo mulle 561 toi, tytär aavojen äijän tuon, elon antaja armas.
Päivän Sana
Muut Etsivät