United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei kerkiä kehumaan; yökoipari hän on ollut kauvan aikaa, vieläpä pahinta sorttia." "Valehtelet!" tiuskaisi Tapala suuttuneena.
Niin rohkenit lyödä takaisin, sinä maanpetturi! karjaisi kreivi, uudelleen vihastuneena. Jumala minua siitä varjelkoon! vastasi Eerik vilpittömästi. En tiennyt, että se oli prinssi; mutta lasta en löisi koskaan. Olenko minä lapsi, minä! keskeytti hänet kiivaasti prinssi, loukkautuen. Sinä valehtelet, riivattu konna!
Mummo tuli lähemmä, tarkasteli ja kysyi Vesalta: Kuka sinun isäsi on? Tämä vaikeni. Juntus vastasi toverinsa puolesta: Se on vallesmanni. Mummo pyöritti sormeansa, vihelsi ja epäili: Voi hyvä lapsi mitä sinä puhut...! Kenen vallesmannin lapset ne nyt kerjuulla käyvät...! Voi hyvä lapsi kun sinä valehtelet!
Jussi, silmittömästi suutuksissa, karjasi: "Valehtelet, Pekka, sen kotka", ja lähti käpälöimään Riston perään mutisten: "Mutta malta Risto, vai sinä se olit keijukaisseppänä Salinlahden heinäpieleksellä; sen kepposen saat maksaa selkänahkallasi, malta sinä".
MENENIUS. Tyyn' olkaa; muistakaa! CORIOLANUS. Syvimmän hornan liekit syökööt kansan! Vai petturi! Sa, herjaava tribuuni! Haa! Vaikka tuhat surmaa silmäs kätkis, Ja tuhat kertaa tuhatta sun nyrkkis, Ja miljoonittain valheellinen kieles, Sanoisin: »valehtelet» yhtä julki, Kuin jumalia rukoilen. SICINIUS. Haa! Kuulkaa! KANSALAINEN. Töyrälle, töyrälle hän viekää! SICINIUS. Vaiti!
»Mitä sanoja ne ovat? Murhaaja ja Apekides! Enkö itse nähnyt hänen makaavan verissään maassa? Ja sinä tahdot minulle vakuuttaa, että minä olen ollut murhaaja! Mies, sinä valehtelet! Pois luotani!»
KRISTO. Ei niin vihaisesti, Nummi-Martta; sillä tuonpa teille iloisen sanoman. Esko lähestyy nuoren vaimonsa kanssa; kaunis tyttö, kuin aamurusko punertavat poskensa ja silmät säteilee kuin kaksi aurinkoa. Kohta ovat tässä. Peltolan pihalla Esko hevoistansa juotti. MARTTA. Sinä valehtelet, mies! KRISTO. Totta puhun! Siinä ovat! Kuulenpa ratasten jyrinän myös. Mitä aattelen tästä?
Neiti Skytte riuhtaisi itsensä irti. Kuulkaa, sanoi hän, kun Drake jälleen läheni häntä, kuulkaa minua ja... Maria, sanasi ovat turhat. Minä tunnen sinut, minä olen katsonut sisimmälle sieluusi. Sinä rakastat minua... En, lausui Maria silmät säteilevinä, minä en rakasta sinua... Valehtelet. Sinä rakastat minua, tahdot seurata minua, olet varustautunut tätä hetkeä varten.
»Sanonko minä sitte?» kysyy nuorukainen ja katsoo ihan silmäteristä sisään. »Sano, jos osaat!» »Mutta sinä et saa suuttua.» Hänen äänensä alenee miltei kuiskaukseksi: »Katsoppas tuota tuossa! Se tulee ja ensi yönä.» »Kuka se?» tyttö levotonna kysyy. »Se, jonka tuleman pitää se, joka kädestä ottaa.» »Valehtelet!» tyttö huudahtaa. »Ei ikinä tule semmoinen!»
Ole järkevä, hyvä Paul, ja karkoita mielestäsi tyhjät houreet. Toivon, että madame voi vallan hyvin. Missä? Norrköpingissä tietysti, jollei hän, niinkuin arvelen, jo ole mennyt laivaan. Valehtelet. Mitä? Taas näyte suomalaisesta kasvatuksestasi. Pyydän sinua, nuori herra, vähän paremmin punnitsemaan sukkeluuksiasi.