Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
KRISTO. Ei niin vihaisesti, Nummi-Martta; sillä tuonpa teille iloisen sanoman. Esko lähestyy nuoren vaimonsa kanssa; kaunis tyttö, kuin aamurusko punertavat poskensa ja silmät säteilee kuin kaksi aurinkoa. Kohta ovat tässä. Peltolan pihalla Esko hevoistansa juotti. MARTTA. Sinä valehtelet, mies! KRISTO. Totta puhun! Siinä ovat! Kuulenpa ratasten jyrinän myös. Mitä aattelen tästä?
Hänen siveelliset virheensä olisin hätätilassa kenties voinut kärsiä Nora. No niin, Torvald! Helmer. Ja kuulenpa hänen olevan työssänsä sangen taitavan. Mutta meillä on nuoruuden-tuttavuus keskenämme. Se on niitä ajattelemattomasti solmittuja tuttavuuksia, jotka sitten myöhemmin elämässä niin usein ovat vastukseksi; voinpa sanoa sen sinulle suoraan: me sinuttelemme toisiamme.
Tällä välin Villon seisoi oven edessä, korvat sojossa, varras kummassakin kädessä, vallan valmiina hänkin vuorostaan pakenemaan, mutta viimeisenä, niinkuin kapteeni uppoovasta laivasta. "Hiljaa!" Troussecaille'n ääni ulkona käski, "kuulenpa kovaa melua pihalta." "Ja minä käytävästä", Villon jupisi, painaen kiiruimman kautta silmänsä avainreikään.
Mikä aika ollee nyt? Mua vaivaa levottomuus ja ohaukseni polttaa. Miten luulet ajan kuluneeksi, Pauli? PAULI. Arvaten, lähenee illan kymmenes hetki. TYKO. Ehkä varromme tässä turhaan. PAULI. Vaiti! Kuulenpa askeleita. TYKO. He tulevat. Käykäämme verhoon. Tää muistoksi sun sisareltas ota, Vaikk' katkera kuin kuolo on se muisto. HANNA. Oi Jumala, se on jo tyhjennetty! ELMA. Se tehty on.
Mutta päästä minut valloilleni, niin täytän lakkisi kultakolikoilla." "Ja minä heti paikalla täytän sinun lakkisi halkaistulla päällä", tiuskasi seppä, "jos et nyt pysy alallas, niinkuin rehellinen vanki." "Mikäs tässä on hätänä, Heikki poikaseni?" kysäsi nyt Simo ilmautuen ikkunaan. "Kuulenpa sinun puhelevan toisellaisella äänellä kuin mitä olisin luullut.
Surujen päivä näin seurasi itkujen yötä ja itkujen yö surujen päivää, koska päivät päästään, yöt yletysten riehui hurjana Mikko. Sere. Kuuletko, Simo, miten kauhistava mies. Simo. Kuulenpa kyllä; vaan eipä hallinnut hän vilpittömyydellä nuoruutensa viinoja: salaa maisteli niitä ja maailmalle hienovillaisia lammasnahkoja näytti.
Isolde huudahti: "Kuulenpa ihmeellisiä puheita. Minkätähden Morholtin murhaaja tahtoi voittaa minut? Ah niin, epäilemättä siksi, että Morholt muinoin yritti ryöstää laivalleen joukon Cornwallin tyttäriä ja sinä siis vuorostasi vannoit kostoksi siitä vieväsi orjaksesi sen, joka Morholtille oli rakkain neitojen joukossa..." "Ei, kuninkaantytär, asian laita ei ole niin", sanoi Tristan.
KONRAD. Olisko perkele irti, niin onpa tässä mies, joka soittaa hänen sauvallansa pian alas kötsiinsä takasin. Tässähän Lapin noita! SELMA. Julmettunne itseäskin! KONRAD. Mitä! Kuulenpa noitalintuni äänen. No tule tule, herttanen, kanssani livertelemään! THEKLA. Pois!
Mutta Isolde ei uskonut häntä: "Voi, Perinis, sinä olit ennen minulle uskollinen ja vilpitön ja isäsi määräsi sinut jo lapsesta alkaen minun palvelukseeni. Mutta Tristan, tuo lumooja, on sinutkin voittanut puolelleen valheillaan ja lahjoillaan. Sinäkin olet minut pettänyt, mene pois!" Perinis polvistui hänen eteensä: "Valtiatar, kuulenpa kovia sanoja.
MARTTI. Hm, herra parooni. MAUNO. Onko tämä vastaus? MARTTI. Saanko luvan? MAUNO. Sano! MARTTI. Peijakas! kohta luulen tässä vasaran paukkuvan. MAUNO. Kohta, Martti! MARTTI. Mutta kuulkaat pieni neuvo. MAUNO. Kuulenpa.
Päivän Sana
Muut Etsivät