Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Vaan eivät ole Väinön tietojen veroisia, jolle Ilmatar emo viisautensa neuvoi ja hän sen meille säilytti. Mutta niitä nyt halveksitaan, sanotaan: se on sitä joka miehen tietoa, mutta taika se on salaperäistä ja voimallista, sillä ne henget hallitaan. Kuka hänen tiennee, huokaisi Karin emäntä, paljon on nykyaikana tietoja, mitkä heistä oikeita lienevät.
Vain Luojani tiesi ne viljavat veet, Ne, joilla sen kostuan juuret, Ne hurmevirrat, ne kyyneleet, Ja ne hikihelmeni suuret; Sadat kerrat jo sentään sen kylmäsi jää, Ja sen turmeli valkeat vainon, Miks vaalisin kukkaani värjyävää, Suon kuolla jo kukkani ainon. Ei, ei! Se ei kuolla, ei kylmetä saa, Ei jouda se koskaan hukkaan! Niin kallis on kansalle syntymämaa, Se on suostunut surujen kukkaan.
Tässä hän ei tunne itseään enää vain Runebergin oppilaaksi, tässä hän tuntee, että hänellä on jotakin uutta ja itsenäistä sanottavaa. Yleiskansallisen runoilijan sijasta tulee hänestä heränneen suomalais-ugrilaisen kansanrodun runoilija. Hänen tehtäväkseen jää lausua silloisen kansallisen liikkeen leimuava tunnus-sana: »Yksi mieli, yksi kieli Väinön kansan soinnuttaa.»
Kaitse, Luoja, köyhän karja, kaitse köyhän siemen, että kauan kukoistaisi väki Väinön niemen; jos et suone tyyntä säätä, suonet tuulta lauhaa, ettei sota, rutto, halla raasta Suomen rauhaa; meille, meidän lapsillemme rauhan askar anna, ettei tänne maailmalta vihan viestit kanna; tämän maan me varjellehet oomme vainon alta, tääll' on ahot autuaiden, valoisien valta.
Runon joutsen joikueli, Laulun sotka lausueli: «Kullat on koiton kalliosta, Aamun aikaisen mäestä; Helmet on heristynehet Alle aaltojen tuhansin Vanhan Väinön kyynelistä, Itkuista ikirunojan.» Seppo sotkoa pyritti jou'utteli joutsenutta: «Saaos, joutsen, johtajaksi Tuonne koiton kalliolle! Sotkani, sukelteleite, Tuo syvältä simpsukoita!»
Ei hänkään taikoihin ja temppuihin luottanut, sanaan uskoi ja sanaa viljeli ja Väinön tietoa piti tiedoista korkeimpana. Sentähden kantoi Panu häntä kohtaan kannemieltä eikä Annikkia antanut.... Olisi Jorman mielestä ollut Karille parempiakin neitoja kuin tuo lappalaisrotuinen, joka oli pahainen ja pieni ja liiaksi musta.
Väinön vanhan kanteleen poltti! kuultiin kuiskattavan. Annoin papin puhua, kun mielensä teki, ettei sanottaisi meidän hänen sanojaan pelkäävän, sanoi hän sitten äänellä, joka koetti olla tyven, vaikka tarkimmat tuntijat kuulivat, että hänen mielensä oli kuohuksissa ja silmänsä välkkyi. Tiesin loruksi luottehensa, nyt tekin ne tiedätte. Ensin kiroten kävi päälleni, nyt mesisuuna viehättelee.
Sinä ja useina seuraavina päivinä toimitti Saulus ylimmäisten pappein ja neuvosherrain valtuutettuna, jotka ilolla tervehtivät häntä pelastajana uhkaavasta vaarasta, ja kiihoittuneen kansanjoukon seuraamana ankaran vainon natsarealaisen puoluetta kohtaan. Ensin hän teki puhdasta temppelissä ja synagoogissa.
Niin, tässäpä torelemme taas, tässä viljelemme vihaa, koska herää Herran kaunis päivä, koska idässä hymyilee ihanainen aamu. Niinpä päivät nousee, laskee, vuosi vuoden jälessä siirtyy pois, siirtyvät viimein vuosikymmenetkin; mutta pimeänä väikkyy alati Keimon ja Mannilan välillä vihan ja vainon yö. Oi, mikä aika on mennyt tämän pimeyden kestäessä tässä!
Minä luulen kuulleeni sanottavan että olette saaneet kärsiä kardinaalin vainoa, jatkoi mylady; siinä yksi syy lisää meidän hyvään ystävyyteemme. Siis se on totta, mitä hyvä äitimme sanoi meille, että tekin olette tuon ilkeän papin vainon alainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät