Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Lien paljon ma lauluja tehnyt, mut yks oli kaunehin, oli mulla niin armas aihe polo, kuinka sen unhotin! Se oli mun onneni laulu, sävel säihkyvä, voitollinen. Yöt päivät yhä ma etsin sitä pohjasta sydämen. Ja vuodet ne vierii ja vierii, tuli silmien sammuu pois. Mitä siitä, jos löytyä kerran elon kauneus kadonnut vois! Jo ystävät ympäri väistyy, ovat hapseni harmenneet.
Silmäsi ja suumalosi, Kutrisi koreat poimut Sitten tuntoni tukivat. Nyt sukumme suurin toivo On kotona: haava suurin Sydämmessäni parani. Mut kipua toista tunnen: Siskosi, suloinen Terhi, Hän hävisi, missä liekkin, Taisi eksyä iäksi. KULLERVO. Minullako toinen sisko, Tuota tyttöä parempi? Kouristaa käsivarresta Hiepraa, joka parahtaa ja väistyy.
Mutta silloin onkin ihminen jo täysikasvuinen, silloin kulkee hän tasaista elämän polkuaan nöyränä ja levollisena, väistyy kiviä tiellänsä ja haluaa vaan levähtää jossain suuressa ja jalossa, joka voi avosylin ottaa hänet vastaan ja kokonaan häntä vallita.
Senpä ihan Varmaan virkkavat nuo pihan Kaunistukset, metsän tytöt nuoret, Koivut tuoreet. Päivä-kulta, radan pitkän juostuaan, Luotehesen väistyy vitkaan hidastellen, Ikään kuin ei mailleen mennä raahdiskaan, Katselis vaan pohjolata ihastellen; Sulo kasvonsa nyt punastuu, Kun hän vuorten taaksi laskeuu.
Ne nousee liepeiltä lempeäin lehtoin kuin puolesta lempeäin elämän-ehtoin; oi, että taas kukkia tulvis maa ja tuoksuis yrtit ja ruusut aukeis ja siivet kantaisi taivojen taa ja kaikki maailman kahlehet laukeis...! On aikainen aamu Valo leikkii ja läikkyy, uni väistyy ja väikkyy.... Ja kangastus kaukaisen, armahan kuvan ui silmissä autuaan havahtuvan.
Suuriin taloihin, herrojen komeihin kartanoihin se tuskin ollenkaan uskaltaa, katoo yht'äkkiä ja ilmautuu vasta toiselta puolen talon metsästä, jonne on joutunut, miten lienee, joko kierrellen taikka maan alitse kulkien. Ennen se väistyy kuin itsenäisyytensä menettää ja muuttuu sannoitetuksi kujatieksi.
Hän väistyy syrjään, hiipii mielikuvituksellaan ja valppaalla epäluulollaan ajatuksiisi tarkastaen niitä joka puolelta niin, oikean nerokkaan ruijalaisen minä uskon itse olen sellaiseen liian väsynyt ja välinpitämätön sinun aavistamattasi kädet taskussaan voivan sukeltaa sisimpiin ajatuksiisi, otsasta sisään ja ulos takaraivosta.
Se sinut runoilijan maaliin johtaa! On runoilija täällä joka miesi koulussa, käräjillä, kirkossa, mi työssään ihanteen vain nähdä tiesi ylhäällä lie hän taikka alhaalla. Ma *ylös* käyn; on satuloitu hepo; on työni aateloitu, väistyy lepo! Hyvästi! Hyvästi! syleilee häntä. Suo suuta! Kerran! Irtautuu. Nyt ilolla sun heitän huomaan Herran!
Se, joka löytää siihen luotteet ja taiteilijan asia on ennen muita auttaa meitä löytämään ne väistyy syrjään milloin tahtoo ja astuu ikäänkuin näkymättömän aitauksen läpi, ja siellä sisällä sen takana, siellä on hiljaisuus.
Näköni, silmän seijastuissa, tunki syvemmä aina säteesen tuon Valon ylhäisen, joka itsessään on Totuus. Siit' eespäin suurempaa ma näin kuin kieli voi kertoa, näät sanat niinkuin muisto tuon ylenpalttisuuden eessä väistyy. Kuin unessa jos jotain nähdään, siitä jää vaikutus viel' ollen valvehilla, mut vaikutuksen syy ei muistu mieleen,
Päivän Sana
Muut Etsivät