Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Mutta minun kävi kuten usein käy, että kun on liikaa väsyksissä, niin ei jaksa edes nukkuakaan. Edellisen yön tapahtumat kummittelivat silmissäni ja estivät unen. Sedän ja Villen kohtalo rupesi minua yhä enemmän vaivaamaan. Tiesin varmasti, etteivät he olisi minua yksinään korpeen näin pitkäksi ajaksi jättäneet, ellei olisi jotakin tapahtunut, joka esti heitä tulemasta takaisin.
Kun laski jo aurinko, Mä Kronan rannalle viivähdin; Yön silmät viehättäväiset Mun siellä näkivät viel'. Oihonnasi myöhästyi. Sai metsästys hänet uupumaan, Ja unen helmassa, isä, Sun unhottanut hän on. Mutt' kumpu Dunhormodin Ei loista vielä, ei hongatkaan. Miks' käskit aamua ennen Mun olla luonasi sä?"
Pian oliwat kaikki unen wirwoittawassa helmassa, joka on niin suotuisa waiwoista wäsyneille raajoille, ja muuta ei kuulunut kuin nukkuneiden kuorsaaminen ja raskaat hengitykset, ja taulultansa mustuneen wankan seinä=kellon yksitoikkoinen naksutus. Minulla on se paha wika, etten saa unta oudoissa paikoissa ja oudoilla wuoteilla; niin käwi nytkin.
Lemmityn rinnalla siinä hän polvillaan isän eessä viipyi ja vanhukseen loi silmäns itkevät hetken; vihdoinpa kallistui sekä kosketti lämpimin huulin nukkuvan kättä. Mut kummastuin unen vienosta vanhus valveutui, kysyväisenä katsoi tyttärehensä, katsoi ja synkistyi; tylyn, niinkuin ukkosen uhka, silmäyksen loi vieraaseen. Tuon nähdessä lauhtui leimaus, kyyneleheks suli pois.
Mutta mitään sellaista ei kuulunut ja Elsa huomasi sen säännöttömyyden kuuluvan talon tapoihin, ja Katrin puheen johdosta hän nyt käsitti, ett'ei rouva ollut mikään töiden tekijä. Päivällinen syötiin ja ruoat korjattiin pois. Maisteri paneusi pitkäkseen työhuoneessaan olevalle sohvalle, ja rouva salin sohvalle. Kun herrasväki oli paraiksi unen helmoihin kerinneet, rupesi Anni kirkumaan.
Hänellä oli kuin pyhä salaisuus huomen-aamuun saakka säilytettävänään, aarre, joka ei kestänyt ihmisten katseita ja joka oli syvälle sydämen aarnihautoihin kätkettävä, ettei sen hohde häviäisi ja arkipäiväistyisi... Kävi aivan kuin Antti oli arvellutkin. Hän ei saanut unen tippaa silmiinsä sinä yönä, vaan käveli edestakaisin kuin kummitus, odottaen aamun valkenemista.
Arbakes herasi kauhun, tuskan ja epätoivon huutoon hänen hiuksensa seisoivat pystyssä otsa oli hien peitossa silmät tuijottivat jäykkinä eteenpäin hänen voimakas ruumiinsa vapisi kuin lapsen, kauhean unen tuskista.
Paikalle päästyään he kohta nostavat, toinen käsistä ja toinen jaloista, Simon rattaille. Helkakin kävi kärreihin ja yhä pyyhki kostealla nenäliinallaan Simon otsaa. Simo vaipui kärryillä unen toreihin, välistä aina ylenantaen. Simoa kärrille nostaessaan olivat miehet kohta huomanneet, että tämä mies oli ollut viinan viljassa.
Minä luulin sun eloni onneksi, sinä olitkin elämä itse, joka kuljetit kautta riemujen, mut kuljetit myös murehitse. Minä luulin sun henkeni herättäjäks, sinä olitkin unhotar unen, joka lahjoitit ruusut laaksojen, mut myöskin vuorten lumen. Minä luulin sun yöni salamaks, sinä olitkin itse yöhyt, min kupeilla mantteli musta on. mut otsalla tähtivyöhyt. Mitä on tää?
BRUTUS. Iloiset, ripsaat olkaa, hyvät herrat, Ja hankett' älköön katse ilmi tuoko; Vaan olkoon, niinkuin meidän näyttäjöillä, Vakainen muotonne ja mieli vilkas. Niin, hyvää huomenta nyt, hyvät herrat! Uness' aivan? Yhtä kaikki. Sa nauti mesikastett' unen armaan; Ei näköij' eikä houreit' ole sulla, Joit' aivoon ahkerasti huoli kuvaa. Siks unes on niin raskas. PORTIA. Brutus kulta!
Päivän Sana
Muut Etsivät