Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Saara vaihtoi nyt kynän kirjaan ja sydänyö tuli ennenkuin hän sen sulki ja nousi tyynenä ja kylmänä ja meni etsimään unen lepoa. Maanjäristys, josta Henrik oli puhunut, tuli todellakin seuraavana päivänä. Sen ensimmäinen aihe oli kirje laamannille Schwartzilta, joka siinä pyysi Saaraa omaksensa.
Hyvästi, voikaa hyvin ja antakaa meille joskus tietoja itsestänne. Aglaé Michon." Mistä unesta hän puhuu? kysyi rakuuna, joka oli lähestynyt kirjettä luettaessa. Niin, mistä unesta? kysyi sveitsiläinen. Oh, peijakas! vastasi Aramis, minä kerroin hänelle vaan muutaman unen, jonka olin nähnyt. Oh, pentele, vai unien kertomista, minä en uneksi koskaan.
Niitä viritettäessä oli nähtävästi koko kielisarja pingoitettava tai höllennettävä yht'-aikaa; eri kieliä ei näy voidun virittää erikseen. Vrt. Agamemnonin uni. Väen koettelu. Boiotia eli laivojen luettelo. Zeuksen lähettämän petollisen unen yllyttämänä Agamemnōn päättää ryhtyä suureen taisteluun, jossa uskoo valloittavansa Troian.
Hänen herransa, joka muutamien tuntien kuluttua saapui paikalle tuon kummallisen miehen kanssa, jota Sarkatakiksi nimitettiin, tapasi Istvanin niin sikeään uneen vaipuneena, että tarvittiin oikein käsivoimia häntä hereille saadessa. Tulkaa, houraili unen horroksissa oleva palvelija, tuijottaen eteensä ja sekoittaen vanhoja muistoja uusiin, tulkaa, niin ratsastamme kaivolle hevosia juottamaan!
Mutta verisuonten kuohuessa Kuulee hän nyt juuri niinkuin kaukaa Hiljaisen ja vienon henki-äänen: "Dmitri, kas, jo luonnon lepo-aika Joutuu; rauhan, unen, unhotuksen Lieto valta varsin valmistuupi. Rauenneella äänellä jo lintu Toveriaan kotihinsa kutsuu, Tuuloselle metsä kuiskuttaapi Nyt jäähyväiset ja taivahalta Iltakaste kukkavuotehelle Laskeksen.
Elottoman suur- ja kylmäsilmäiset neidot heräävät siellä salaperäisten vihervähämäräin syvänteiden peitosta, nousevat kalpeine kasvoineen ihmisen eteen ja katsovat merikosteilla silmillään liikkumattoman totisina häntä silmään ja sieluun, merenvihervät hiukset kosteilla olkapäillä. Unen silmät katsovat elämässä ihmistä sieluun kuin suuret suur'silmäiset lummekukkaset.
Oli niinkuin oisi me laskettu sen kallion kaunihin alle ja kaahlattu hietaa valkeaa ja kuljettu kukkulalle. Ja eikö aurinko laskenut taa saarien, salmensuiden, ja tullut ilta ja tullut yö yli laaksojen, laulupuiden? Ylt'ympäri tanhusi terhenet yön, utu ulapan aalloilla sousi, unen vallassa laaksojen lammet ui ja uni se nousi ja nousi.
Labeo ei voinut nukkua; mutta suru se ei ollut, joka vei häneltä unen.
Mutta, haa! tämä ei olekkaan unen harhausta, vaan profeetallista houretta, koska astuu kohtalomme pimeänä varjona katsantoni eteen; ja kuule mitä ennustan: Me olimme onnelliset, mutta sinä meidän onnemme tapat; sinä itse olit onnellinen, mutta itse sinä onnesi tapat ja samalla sen toisen ystäväs onnen. Tunnonvaivain raivottaret komerostansa jo ovat teroittaneet silmänsä sua kohtaan.
Hän luuli Esterin nukkuvan, liikkui hiljaa ja pani maata sanaa virkkamatta. Keveä mieli karkoitti unen silmistä. Hän kuuli, kun ruokasalin kello löi kaksitoista. Hetken kuluttua kuului Esterin ääni, hyvin hiljaa: »Nukutteko?» »En. Mutta minkä vuoksi sinä vielä olet valveilla?» Esteri ei vastannut mitään, vaan jonkun ajan kuluttua sanoi: »Minkä vuoksi ette enää koskaan kerro äitivainajastani?»
Päivän Sana
Muut Etsivät