Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Ja kun sade kohisee ja tuuli ulvoo kuulkaahan vain, mitä ilvettä se pitää ajatelkaapas, että nyt olisin tiellä. Ja usein olen niin ollut taipaleella. Mutta en siitä välittänyt mitään.
Pesinhän pois kasteen ... pahasti oli tehty, lumotuksi saivat... Nyt ne taas ulvoo. Kuului pitkä suden ulvahdus niinkuin jostakin korkealta ilmasta. Sudet ulvoo tunturilla, nyt ei olla enää kaukana, sen juurella on Lapin kylä. Panu nousi suksilleen ja lähti joen jäätä hiihtämään, jättäen tavallisuuden mukaan Ilpon jäljestä tulemaan niin hyvin kuin taisi.
Oi, jos voisin tehdä paholaiselle kepposet, vielä tämän ainoan kerran! NIKOLAUS PIISPA. Mikä se on, joka suhisee ja ulvoo niin ilkeästi? SIRA VILJAM. Se on myrsky, joka kiihtyy. NIKOLAUS PIISPA. Kiihtyykö myrsky! Varmaankin minä lupaukseni pidän! Myrskykö, sanot ? Veisaavatko ne tuolla sisällä? SIRA VILJAM. Veisaavat, herra.
Antandroon taas ja Simoiin se näki, jost' oli noussut, Hektorin myös haudan, ja lens ja turmaks Ptolemaion tuli. Taas salamana Juban päähän iski, päin kääntyi länsimaailmaanne, josta Pompeiuksen jo sotatorvi soitti. Seuraavan johdolla mit' aikaan sai se, sit' Tuonelassa Brutus, Cassius ulvoo ja murehtii Modena ja Perugia.
"Olikos silloinkin niin kaunis ilma, kun mestari lehmän seljässä ratsasti Turun akatemiaan?" kysyi Paavo isäntä. Vastoin tavallisuuttansa käänsi ukko päätänsä vähän kallelleen, ikäänkuin kuunnellakseen jotakin, ja vastasi hiljaa, aivan kuin itsekseen: "Sudet ulvoo." Tämä odottamaton vastaus sai pilkkaajat vähäksi aikaa vaikenemaan. Mutta pian rohkasivat he itsensä jälleen.
1:NEN VARTIA. Mies, lausu mitä kertoi! 2:NEN VARTIA. Kuulehan! Tulinen järvi on kuin Kuollutmeri, Niin jylhän kolkko, musta, kamala. Siell' asuu kurko, loiskii liekkiä, Niin lekioittain apupeikkoja Hän tuuleen tuoksuttaa. Ne lentelee Ja vinkuu, ulvoo, puskee, myrskyää. 1:NEN VARTIA. Niin, puskeeko? 2:NEN VARTIA. Niin puskee. 1:NEN VARTIA. Kurko vieköön!
Veet tyrskyilee, käy tuulet yön, soi lokkein kirkunaa. Päin päivänlaskun säihkyä käy tiemme myrskyn myötä; hyvästi, aurinko, ja sä maa isäin, hyvää yötä! Vain hetkeks päivä peittoon jää, tuon aamun jällehen; voin vettä, taivast' tervehtää, mut synnyinmaata en. Sä tyhjäks uljaan linnan näät, jäi telkeet portin suulle: Pihalla versoo ruohonpäät, ja ulvoo koira kuulle!
Susi ulvoo, koski kuohuu. Aamulla auringon kimallus. RYP
Kuohuva aalto vihaisesti ulvoo, Myrskyvä tuuli väsymättä valvoo, Aurinko armas pilven alta paistaa. Kultana säde kimeltävä loistaa, Aallossa hetken kirmaellen, kirkas, Kunnes jo sammui pilvi päivän peitti. Samaten elonmeryt kuohahdellen, Alati uutta esiin ammennellen Ainetta hengen työksi, taisteluksi.
Tähdetön, kylmä on yö, Meri haukottelee; Ja meren päällä vatsallaan Makaa mahdoton, muodoton Pohja, Ja hiljaa ähkyen, laiskoin äänin, Kuin ykspää äijä hyvillä tuulin, Kuiskivi vesiin hän, Kertoen hassuja historioita, Jätteinjuttuja kuolonhulluja, Ikivanhoja taruja Norjan, Ja siinä väliin hän nauraa ja pauhaa ja ulvoo, Eddan loitsuja laulain, Luotteita noita Niin hurjan huikeita, tenhokkaita, Ett' aavain vetten lapset Huimina pystyyn hyppii Riemusta hullauneina.
Päivän Sana
Muut Etsivät