Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Orjat kirkuivat ja peittivät päänsä. Egyptiläinen itsekin seisoi kuin kivettyneenä, ja hehku valaisi hänen käskeviä piirteitään ja jalokivikoristeista pukuaan. Hänen takanaan oli korkea pylväs, jonka huipulla oli pronssinen Augustus-patsas, ja keisarillinen kuva loisti kuin tulessa. Glaukus seisoi uhmaten Arbakesta vastassa.
Isän miekka ankara vyöllä on, ja olalla harppu huiskii. »Vaikk' kaikki sun pettäis, laulun maa», huus uhmaten urho oiva, »tää miekka sun oikeuttas puolustaa, tää harppu on riemukses soiva!» Ja laulaja kaatui, mut lannistaa ei ylvästä henkeä voida. Hän harppunsa särki, ei enää saa sen haastavat kielet soida: »Sua koskaan vieras ei sorrakaan, sa lemmen ja miehuuden kaiku!
Nainen huomaa sen ja suoristautuu. »Se on hyvä se!» huudahtaa hän kuin uhmaten. »Hänen kanssaan minulla ei ole mitään tekemistä, vain sinulle minulla on asiata. Ja eikö lie parasta hänellekin ... tuskinpa minä olisin 'rouvalle' mieluinen vieras.» Se oli pistos nauravilta huulilta, myrkkyä kielenkäressä.
Silloin Marja, muistaen kuulleensa, että päällekäypää oli sydänalaan iskettävä Shemeikka parahti ja kirosi, Marja kaatui selälleen ja pyörtyi. Ei Juha jaksa, ei jaksa aina elää siinä uskossa, että Marja mielellään meni. Silloin hän uskoo, kun päivällä työssä uhmaten raataa, milloin pelloilla, milloin kaskessa, milloin niityn raivuussa, kun raataa niin, että itseäänkin ihmetyttää työnsä tulos.
Taavi puhui kylmästi, uhmaten; ja hänen äänessään oli isännöivä sävy, joka lannisti neitosta. Ja Miranda lisäksi hämmästyi. Hänen kasvonsa punastuivat vielä tummemmiksi, mutta hän loi alas silmänsä. "Minä olisin vienyt ne kotiin ja kesyttänyt ne", vastasi hän vallan nöyrästi. Taavin jyrkkä ilme lauhtui. "Sinä et millään olisi voinut niitä elättää. Ne olivat liian nuoret, pikkuista liian nuoret.
Mutta siitäkin tuli loppu, ja nääntyneenä makasi Suomi paarilla. Kuoleman rauha vallitsi kaikkialla, sillä itse vihollinenkin sääli onnettomuuttanne. Niin tosin, myönsi Löfving kalpeana, kuoleman rauha. Sitä ennen oli Suomi kuitenkin itkenyt verta. Mutta kaikki alistui vihdoin kohtaloa alle, kaikki paitsi noita kahta ystävää ja heidän rajut miehensä. Mitä se teitä koskee? kysyi Löfving uhmaten.
Hän ei pelosta vavissut, mutta hän tunsi murhetta ja pettymystä toiveidensa saadessa tämmöisen lopun; ja kohtalon murhaava iva tuntui katkeralta. Oksa taipui alemmaksi ja alemmaksi Kroofin mahtavan painon lähestyessä. Päällimäinen oksa, joka oli liian heikko yksin kestääkseen hänen painonsa, tuki häntä vielä. Hän piti päänsä pystyssä, uhmaten kuolemaa.
"Et siis myönnä, että olet tehnyt väärin?" "En, minä päinvastoin arvelen, että olen tehnyt aivan oikein", vastasi Dora itsepäisesti ja uhmaten, "kun on niin paljon köyhiä, jotka näkevät nälkää, ja niin paljon lapsia, jotka ovat ilman kotia ja vanhempia ... ja kun..." "Se ei kuulu tähän ... se ei kuulu tähän!" keskeytti Eugen, "etkö osaa eroittaa oikeaa väärästä?
»Vaikka olisj miten hyvee kukkuu, niin en vuan luve iitä!» murisi poika uhmaten. Itse asiassa hän ei enää vihannut mestaria. Sen kavala puhe kasvatusopillinen taito oli avannut hänen sydämensä. Mestari häntä tavallaan jo miellyttikin. Mutta hän vihasi iitä ja koko lukutaitoa, vihasi sitä katkerasti, leppymättömästi.
Auttakaa meitä, huusi väki rukoillen. Mutta siihen ei tullut vastausta. Ettekö enään ole ihmisiä, kun ei kukaan liiku? kysyi majurinrouva uhmaten, melkein raivostuneena. Wrangel nosti päänsä ja vastasi: Oikein sanotte. Sota-aikana sotamies ei ole ihminen eikä kansalainen, vaan pelkästään sotamies. Hänen sydämmensä on irtaantunut kaikesta, joka siihen saakka oli hänelle kallista ja pyhää.
Päivän Sana
Muut Etsivät