Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Ellassa vapisi joka nikama. »Sinä tiedät, Ella, mikä sinua odottaa, ellet nyt kerro kaikkea, minkä tiedät tuosta jyväin varkaudesta.» Ella istua rojahti raskaasti tuoliin, oli hetken vaiti, laski otsan käsiinsä ja huokasi äänellä, joka ilmaisi sanomatonta tuskaa ja sortumista. Grönberg huomasi, että ollaan hyvällä alulla.
Siihen nähden, vaikka Hänt' inhoan kuin tuskaa helvetin, Mun sentään, hengenpiteen vuoksi, täytyy Uskollisuuden lippu nostaa: merkki, Jok' on vaan merkki. Varmaan häntä löytääksenne Hakijat "joutsilinnaan" johtakaa; Siell' olen hänen kanssaan. Hyvästi! BRABANTIO. Se tott' on, paha kyllä! Hän on poissa. Mit' inhast' elämästäni nyt jääpi, On pelkkää katkeruutta. No, Rodrigo, Sa mistä hänet näit?
Hänellä oli niin pehmeät hypeet, että vaikka hän käsitteli ärtynyttä silmää, ei hänen hypeensä jälki tuntunut rasittavalta eikä tuskaa lisäävältä. Kun hän oli syyt poistanut, hauteli hän sitten useampia vuorokausia vihottunutta silmää raikkaalla lähdevedellä, jota hänellä oli mökkinsä luona saatavana. Tarkoin varoi hän, ettei valo päässyt rasittamaan kipeää silmää.
Miespolvea toisensa perästä ovat sellaiset laulut viehättäneet kuin esimerkiksi tämä: Tyynnä irakilainen on taisteluissa, Tyynnä mediläinen on melskehissä; Tyynt' ei purpuraan, jalokiviin eikä Kultahan myydä. Suuret aarteet, konsulin liktoritkaan Ei ne poista haikean sielun tuskaa; Myöskin hohtoisan hovin harjan alla Väikkyvi murhe.
Voi tuskaa, voi ja itkua Hovissa ja kaupungissa, Voi äitiä ja lastansa Laineiss' ylen kuohuvissa. Vaan kokko ilmass' uikselee Se laskihe tynnyrille, Se vanteen siitä katkaisee Taas lentävä taivahalle. Kun toinen kokko kiljahtaa, Niin äitipä rukoilevi: Taas vanne poikki paukahtaa Ja ranta jo lähenevi.
on yksinäisyys, jonka hiljaisuutta yö iankaikkinen jo syleileepi, on yksinäisyys, jonka ihanuutta ja tuskaa tuntosi sun vapiseepi. KESKIY
Pian pursi ol' pieninä pirstaleina, ja ystävät huonoina uimareina ne hukkui helmassa synnyinmaan. Mun myrsky Seinelle kantoi vaan. Mä nousin taasen purtehen uuteen, on toverit uudet ja kaukaisuuteen mua kantaa vierahan virran vuo. Koti kaukana! Rintaan se tuskan luo. On jälleen nauru ja laulu huima, alus ryskyy, vinkuvi tuuli tuima. Pois viime tähtönen uinahtaa. Oi tuskaa! Kaukan' on kotimaa!
Taikauskoinen Vestinus heräsi äkkiä mietteistään ja kysäisi salaperäisellä äänellä: "Huomasitteko, että he kuollessaan näkivät jotakin? He katselevat ylöspäin ja heittävät henkensä ikäänkuin ilman tuskaa. Olen varma siitä, että he näkivät jotakin."
Vanhalle miehelle näytti kuumuus tuottaneen suurta tuskaa. Emäntä, hyvinvoipa muori, tuli kamariin. »Hyvä ihminen, kun sinä jäähdytät itsesi! Mitä hyvää niistä voiteista sitten on, kun... Muorihan käski sinun makaamaan vuorokauden vällyjen alla. Kun tuolla tavalla itsensä jäähdyttää, niin mitä sitä sitten ostetaankaan voiteita.»
Siinä tapauksessa saan kiittää sitä siitäkin, että olen säästynyt joutumasta suhteisiin, joihin hetken olisin luottanut sitte sitä katkerammin pettyäkseni. Voi sitä tuskaa, jota sellainen kokemus mahtaa muassaan tuoda. Välistä, kun sitä rupean ajattelemaan, kärsin sekä sielun että ruumiin puolesta pelkästä ajatuksesta. Luulen, että jos kokemaan joutuisin, en voisi koskaan siitä toipua.
Päivän Sana
Muut Etsivät