Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Sitä samosiwat ja kulkiwat he ristiinrastiin, tarkastellen joka pensasta ja mättäänkoloa. Kauwan eiwät he sitä kuitenkaan woineet tehdä, sillä heikon, huolehtiwan äidin woimat uupuiwat nyt peräti. He istuiwat muutamalle mättäälle niityllä, sydän täynnä sanomatonta surua ja tuskaa. "Woi minun lastani, woi minun lastani!" huudahteli ahdistettu äiti ehtimiseen ja wäänteli käsiään tuskissaan.
Näin katseli Roman palaessa Roman valtias ja hallitsia sen tuskaa, pitäen sitä vaan kauneuden-tuntonsa tyydykkeenä eikä ollenkaan apua ja sääliä ansaitsevana onnettomuutena. Mutta onnettomuus oli niin kauhea, että vihdoin kärsivän kansan huudot tunkeusivat Neronkin korviin ja vaativat huomiota.
TITUS. On väärin noin mua viivykkeillä syöttää. Palavaan järveen itse sukellan Ja kantapäistä hänet sieltä nostan. Olemme pensait', eikä setripuita, Ei suuriluisia kuin kyklopit, Mut rautaa, Marcus, selkäranka rautaa; Vaikk' eihän tätä tuskaa selkä kestä! Ja kosk' ei maasta eikä manalasta Saa oikeutta, niin taivaan jumalia Me pyydämme, ett' alas Oikeuden He lähettävät kostoks tuskillemme.
Se oli tarkkatuntoisen miehen tuskaa, jota painosti yli voimien nousevan käsittämättömän edesvastuun tuska, vaan josta elämä ja kuolema saattoi riippua.
»Oonko tuskaa tuntenut?» Turhanpäiväisillä
Epäilykset olisivat haihtuneet häntä katsellessa. Mutta nyt Eih! Mihin sotkeentuvat aatokseni taas? Kolmas ryyppy! Juodaan, miehet, niin kauvan kuin pullossa riittää. MIKKO. En ole tuntenut epäilystä minkäänlaista, enkä tuskaa liioin. Sinua ne vaan vaivaavat, Topra. Kunnari kun tulisi pitämään meille iloa.
Mutta kun kyllin katselleet oli kumpikin toistaan, ensin näin Priamos, jumalainen virkki jo vanhus: "Saattaos vuoteeseen nyt, aaluva Zeun, minut joutuin, jott' uni armas virvoittaa sais meitä jo vihdoin, Sillä sen koommin eip' ole umpeen silmäni menneet, kuin sun kättesi alla mun sortui poikani surmaan, vain yhä huokaillut mitatont' olen huolta ja tuskaa, vain lian keskeen heittäytyin pihamaallani maannut.
Tuon lauseen kuultuani, katosiwat professori ja loistawa tulewaisuus näkö= ja ajatuspiiristäni, niinkuin kaste maahan, eikä niitä ole sittemmin näkynyt, ei kuulunut; apeaksi, synkäksi jäi nyt miehen mieli. Ei yksikään woi käsittää sitä murhetta ja tuskaa, jota minä sydämessäni nyt kannoin.
Minä puolestani järjestän niin, että nuo miehet, jos he vielä elävät, pannaan sellaiseen säilöön, etteivät he saa tilaisuutta ennen huomispäivää puhua kenenkään kanssa. Jumala siunatkoon teitä, jalo nuori mies! Voinko mitenkään muuten palvella teitä? Ette ... palveluksen, jonka jo olette tehnyt, voi ainoastaan Jumala palkita, jos hän säälii viattoman sydämen tuskaa.
Eihän ollut vielä mitään ottaa myrkkyä, painaa liipasinta, heittäytyä koskeen tai kuudennen kerroksen ikkunasta kivikadulle. Mutta annas, jos viime hetkessä, silloin kun se olisi liian myöhäistä, rupeisi kaduttamaan! Kuinka sen ajatuksen voisi kestää? Kuinka sietää sitä tuskaa edes silmänräpäystäkään? Johannes ei keksinyt mitään vastausta tuohon kysymykseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät