Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kaksi hänen käskyläisiään istui suuressa linnan salissa; molemmat oliwat täydessä sotapuwussa, ja pitkät sotarukkaset riippuiwat nauhassa kummallakin wasemmassa kalwosimessa. He istuiwat melkein wastakkain penkillä ja oliwat kiiwaassa puheessa. "Onpa toki kumma, että hänen herruutensa tänään makaa niin kauan", sanoi wanhempi sotilas, jolla oli harwa keltawa parta.
Tähänkin asti oli ollut jo lunta wahwasti tiellä, mutta nyt oli sitä jo polwea myöten joka paikassa. "En minä jaksa enää", sanoi wanhempi kulkija. "Ja kuitenkin emme ole wielä tulleet kuin pari wirstaa kylästä", sanoi nuorempi. "Emme kyllä ole enempää kulkeneet, mutta kumminkaan en minä jaksa." "Meidän täytyy wäliin lewähtää." "Tehkäämme heti niin!" He istuiwat lumelle tien wiereen.
Asari totteli wastahakoisesti ja he istuiwat. "Mitenkä sinun asiasi nyt owat, ystäwäni?" kysyi Heikki ja katsoi Asaria silmiin niin lempeästi. "Niinkuin näkyy", sanoi Asari kuiwakiskoisesti. "Oi, älä sano niin, ystäwäni. Toinen ihminen ei saa toisen tilasta tietoa ulkonaisella näkemisellä, tarwitaan katsoa sywemmälle, aina sydämeen asti, ennenkun woidaan oikein tutustua toistensa kanssa.
Näiden tähden he osasiwat kutkuttaa isäntäwäen turhamielisyyttä oikeasta paikasta ja se teki heihin warsin hywän waikutuksen, sillä oliwathan he itse siwistyneitä ja heillä oli nyt siwistynyttä seuraa, Awosylin otettiin aina nuoret herrat Kämälässä wastaan iltasilla, jolloin heillä muka oli aikaa wieraisille tulla ja pian istuiwat wieraat ja isäntä iloisen totipöydän ääressä.
He tanssiwat laulun mukaan rinkitanssia, oliwat hywäsillä, sormuskätkösillä j.n.e. Nuorison leikitellessä istuiwat wanhemmat wieraat tupakkaa poltellen tahi maljastansa maistellen, katsellen samassa nuorten iloisia leikkejä. Naiswäki oli wetääntynyt erityiseen nurkkaansa, missä he keskusteliwat taloudellisista asioista ja tawasta maistiwat hekin wiinipikareistaan.
He kapusiwat siis ylös mantelipuitten latwoihin, joissa sillä wälin tulleen pimeyden wuoksi saattoiwat toiwoa pysywänsä piilossa. Siellä istuiwat he näin useampia tunteja, yhä kuullen Turkkilaisten puheet allansa, joskus myös jonkun hnawoitetun kumppalinsa hätähuudon, jolta wiholliset päätä leikkaeliwat poikki.
Sitä samosiwat ja kulkiwat he ristiinrastiin, tarkastellen joka pensasta ja mättäänkoloa. Kauwan eiwät he sitä kuitenkaan woineet tehdä, sillä heikon, huolehtiwan äidin woimat uupuiwat nyt peräti. He istuiwat muutamalle mättäälle niityllä, sydän täynnä sanomatonta surua ja tuskaa. "Woi minun lastani, woi minun lastani!" huudahteli ahdistettu äiti ehtimiseen ja wäänteli käsiään tuskissaan.
Pentin Inkaa taluttaessa, tuliwat he sille paikalle, jossa otso makasi kuolleena. "Katso tuossa se on, joka minun on weriseksi saattanut ja sinun säikäyttänyt", sanoi Pentti. Kauhean pedon näkö kuolleenakin ollessa kauhistutti Inkaa niin, että hän rupesi wapisemaan ja horjumaan, ja estääkseen kaatumistaan, otti molemmin käsin Penttiin kiinni; he istuiwat mättäälle.
Ne oliwat Amerikkaan matkustawain kamuskoita. Erään semmoisen matkatawara=ryhmän päällä istuiwat Matti, Mari ja Juho. Marin kaswoista oli turwotus jo niin sulanut, ettei ollut koko wammasta enään muuta merkkiä jäljellä kuin wähäinen mustelma wasemman silmän alla; hän woi nyt wapaasti katsella ympärilleen.
Kun astuin huoneeseen, huomasin minä heikon, läkkipellistä tehdyn lampun walossa, että huoneessa oli mies ja nainen; miehen tunsin heti omaksi miehekseni. He istuiwat huoneen perällä, höyläämättömistä sahalaudoista neljän paalun nenään tehdyn pöydän tapaisen ääressä, missä myös tuo himeä lamppu paloi.
Päivän Sana
Muut Etsivät