United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nouse pois makoamasta, Ulos unta lappamasta; Lokki verkkosi vetävi, Kajava kalasi syöpi, Lohet koskessa kutevi, Siiat Kiikasillan alla." "Mistä tunnet Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan?" "Tok' ma tunnen Kiikakosken, Kiikakosken, Kiikasillan; Siinä synnyin, siinä kasvoin; Siinä lauloin lapsipäivän; Siinä Kiikasillan päässä Mie olen Kiikan Yrjön tyttö."
Vaan syynä, etten sulle lähettää mä käteisiäni voi kaikkia, on nuori ristiritari, min tunnet. Mun täytyy päältä summa melkoinen hänelle maksaa. SALADIN. Ristiritari? Et rahoillasi toki tukene myös vihamiehiäni pahimpia? NATHAN. Siit' ainoasta puhun, jonka hengen sä säästit... SALADIN. Ah, mua mistä muistutat! Tuon nuorukaisen oonko kokonaan ma unhoittanut? Tunnetko sä hänet? Miss' on hän?
KIRJURI. Onko se mahdollista? Sinä et siis sinä et siis olekaan ? HELMI. Mitä? KIRJURI. Et siis olekaan kihloissa? HELMI. Kihloissa!? Minä? KIRJURI. Niin, tuon luutnantin kanssa? HELMI. Luutnantin kanssa?! Oletko sinä aivan ? KIRJURI. Siinä ei siis ollutkaan perää! Kultaseni ! KIRJURI. Helmi! Sinä tunnet minun; me olemme lapsuuden toveria.
"Mutta se on puhdasta totuutta, ja nyt tunnet mitä laki ja asetus on", sanoi Iiwana, "ja sentähden minun tulee tämä ilta ja yö seista Punaisella Lähteellä ja ottaa kiinni en tiedä mikä nuori mies ja sen seuralaiset." Hän oli tuskin ehtinyt tämän sanoa ja ottaa jälleen wajaan punssilasinsa, kun emäntä Kuikka tuli juosten huoneesen, huutaen: "Iiwana, Iiwana, Punaiselle Lähteelle!"
»Ethän sinä vain, Elisabet, kuvitelle, että se, mitä nyt tunnet, on poikkeus kaikkien muiden kihlautuneiden tunteista; kaikki tyynni ne sinä aikana ovat yhtä rakastuneita. Ei sitä voisi jälkeenpäin uskoa»... pääsi häneltä hairingossa. »Jos tietäisin, ettei tätä kestä», puhkesi Elisabet intohimoisesti vastaamaan, »niin purkaisin kihlauksemme vielä tänä päivänä!»
Kerettiläisten kuninkaalla on oikeassa etusormessaan pieni, kuparinen sormus; se varjelee häntä kuolemasta ja vaaroista. Tuo sormus täytyy sinun viekkaudella houkutella häneltä, ja jos tunnet kätesi heikoksi, kutsu silloin minut avuksesi. Me osumme silloin hänen sydämeensä, vaikka sitä lohikäärmeen suomukset suojelisivat. Jos se on pyhimyksien tahto ... olkoon menneeksi!
Vankihuoneesen nyt astuessamme huomasimme Sokrateen vast'ikään kahleista irroitetuksi ja Xanthippan – sinä hänen tunnet – istuvan hänen vieressään, heidän pieni poikansa sylissä. Kun Xanthippa meidät näki, nosti hän valitushuudon ja puhui niitä, mitä naiset ainakin: "Viimeisen kerran siis saavat nyt ystävät sinua, Sokrates, puhutella ja sinä heitä!"
ROSS. Näemme haaksirikkoon joutuvamme, Ja vaara se on väistämätön nyt, Kun haaksirikon syyt näin suvaitsemme. NORTHUMBERLAND. Ei, kuolon kuoppasilmässä mä huomaan Elämän siinnon, mut en virkkaa tohdi, Kuin lähellä on lohdun sanoma. WILLOUGHBY. Mietteesi sano; meidän mietteet tunnet.
"Mutta juuri sairaan äitimme tähden olen minä viipynyt" vastasi Tahvana ja laski tätä sanoessaan sisarensa syliin kopsan. "Siinä on äidille ruokaa. Olisin tosin jo ennen ehtinyt kotia; ellei olisi minulta ruuan hakemisessa kulunut kaksi tuntia. Sinä tunnet, sisareni, hovi-herran; minun täytyi tehdä päivätyöni, ennenkuin pääsin vapaaksi." "Oh! hyvin tunnen minä sen herran.
"Jos tunnet sitä hyvin", jatkoi Preussiläinen, "niin tahdon antaa sinulle tilaisuuden henkesi pelastamiseen. Tartu jalustimeni hihnaan, niin sidomme sinut kiinni siihen, ja näytä minulle sitten suorin tie siihen paikkaan, missä aseet ovat kätketyt. Jos sen teet, tahdon säästää henkesi. Jos et " "Jos en sitä tee?" "Niin sinä ammutaan".