Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
»Oi valtias, kun korkean tään riemun, min minuun lietsot puheellas, ma luulen sun siellä, miss' on alku, loppu hyvän, näkeväs niin kuin nyt sen näen minä, se mulle rakkaamp' on; ja rakkain siksi kun tunnet sen sa Luojaa tuntemalla. Ma hälle näin. Hän mulle: »Toden jos sulle näyttää voin, sa kysymyksees saat kääntää kasvos kuin nyt käännät selän.
Sinä et kyllä nyt näe hänen käsiänsä etkä kuule hänen ääntänsä, mutta sinä tunnet, miten hän kantaa sinua pyhässä sylissänsä ja panee kätensä sinun päällesi ja siunaa sinua. Silloin sinäkin sanot samoin, kuin pikku Elisa sanoi: o, miten hyvä on Herramme Jesus minua köyhää lasta kohtaan!
Ja suuren kaupungin kun pauhinassa sa turhaan etsit, etsit itseäsi, sa tunnet, että tuolla, Pohjolassa, on iäks vangittuna elämäsi. KEV
HUBERT. Mitä se sinuun? Minä enkö saisi Sun tietäs tiedustaa kuin sinä minun? BASTARDI. Hubert, ma luulen. HUBERT. Se on tosi luulo, Siis joka tapauksess' ystäväksi Sun uskon, koska äänestä mun tunnet. Ken olet? BASTARDI. Kuka lienen; vaan jos tahdot, Niin mielikseni uskoa sa voisit, Ett' olen Plantagenet tavallaan. HUBERT. Oi, muisti pahaa! Häpeään mun saatte. Sinä ja päätön yö.
Murhaa! OTHELLO. Haa! Cassion ääni! Sanaans' ei syö Jago. RODRIGO. Oi, mua konnaa! OTHELLO. Hiljaa! Aivan niin. CASSIO. Apua! Tulta! Haavuri! OTHELLO. Se hän on. Sa uljas Jago, kelpo, kunnon mies, Noin helläst' ystävän kun herjan tunnet! Mua opetat. On kultas kuollut, hemppu, Ja sunkin loppus joutuu. Tulen, luuska! Pois povestani silmäis tenhon heitän, Ja syntiverees syntivuotees peitän.
Kohta jo huomasikin hänen kiihtävän kumppanejansa miehinä ottelemaan, vasen kuss' oli taistelon ääri. Lausui astuen luo Menelaos vaaleva hälle: "Antilokhos Zeun-heimoinen, sana haikea tullos kuulemahan! Kunp' ei ois kuunaan niin toki käynyt! Kaiketi itse jo tunnet tuon sekä näät, miten turmaa nyt joku vyöryttää jumaloista akhaijeja vastaan.
Huolissaan hän meni Ali Baban luo ja sanoi hänelle: "Hyvä lanko, tiedät kai että veljesi läksi aamulla metsään ja tunnet kai hänen asiansakin. Hän ei ole vieläkään palannut takaisin ja kuitenkin on jo myöhäinen yö käsissä. Kukapa tietää, vaikka häntä olisi jokin onnettomuus kohdannut."
"Aha!" sanoi kapteeni, tunnettuaan hänet noista hirveistä tuntomerkeistä yhdeksi niitä kapinallisia, jotka oli rangaistu v. 1741. "Näytpä olevan vanha susi; tunnet jo meidän sudenrautoja. Et olekaan ensi kertaa kapinoimassa, koska leukasi on noin sileäksi höylätty. Astupas lähemmäksi; puhu, ken on sinut lähettänyt?" Vanha Bashkiri loi kapteeniin aivan mielettömän katseen ja oli vaiti.
Sinä, Naomi, ja herra Lefrank tulitte luoksemme meidän vielä keskustellessa; ja sinä arvasit oikein päättäessäsi meillä olevan joku salaisuus. Nyt sinä tunnet sen". Tässä hän vaikeni. Minä tein hänelle kysymyksen, ensimäisen, jonka vielä olen tehnyt. "Pelkäsittekö te vai teidän veljenne silloin, että teitä syytettäisiin siitä, josta sittemmin on syytetty?" sanoin minä.
Johanna, älä mene!... En tiedä, saanko enää tänään puhella kanssasi ... näin kahden. Mutta kyllä vaan minun täytyy... Odota, Johanna, vähäsen vaan ... saat sitte mennä. Tiedän... En aikonut vielä tänään puhua sinulle ... mutta minä en voi lähteä täältä ennen kuin minulla on jokin varmuus sinusta ... siitä, miten sinä ajattelet ja tunnet... En voi jättää sitä enää tuonnemmaksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät