Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Astuissamme porttikäytävään hän kävi meitä vastaan ja tarjousi meille linnaa näyttelemään. Minulla on, niinkuin matkustavaisilla ylipäänsä, jonkunlainen inho apukernoihin opastelijoihin eikä ollut minusta anojan pukukaan mieleen. "Tunnet hyvinkin tämän paikan, sen arvaan?" "Ninguno mas; pues, Sennor, soy hijo de la Alhambra."
Olisipa minun tosiaankin pitänyt närkästyä, ettei minua heti tunnettu mutta minä annan sinulle anteeksi sillä ehdolla, että nyt tunnet minut ja kuuliaisesti mukaudut käskyihini.
Sinä et sitä ilmoita, tiedänhän minä, koska itse olet siihen osallinen. MIKKO. Minäkö osallinen? Lapsenmurhaan? ANNA LIISA. Ellet suorastaan siihen, niin MIKKO. Mutta siitähän juuri on kysymys. Ei lapsen synnyttämisestä kuritushuonetta anneta, tunnet kait sinä lakia sen verran? MIKKO. Mutta murhasta annetaan. ANNA LIISA. Sekö sitten on tarkoituksesi, että saatat minut kuritushuoneesen?
Johannes tunsi punastuvansa vasten tahtoaan, joka harmitti häntä vielä enemmän. Sinä tunnet hyvin hänet? kysyi Muttila. Aivan ohimennen, vastasi Johannes välinpitämättömästi. Senverran, että voin sanoa tuntevani hänet. Kuten tiedät, olin ennen Rabbingin palveluksessa. Hän sytytti savukkeen voidakseen paremmin sietää Muttilan tutkistelevaa silmäystä.
"Hyväilläkö sinua ja imarrella? Sitäkö luulet hänen tahtovan? Vai luuletko hänen tahtovan kantaa sua silkki- ja sammetti-aluksilla? Ha ha sinä tunnet heitä sinä! Ei, rahoja hän tahtoo.
RAFAEL. Anopin suussa on meri vedetön, aurinko valotoin, tanssijattarella ei ole hyväilijää, eikä vanhalla piialla pahaa kieltä. Oi, esi-isäini kautta olen minä sen vannonut, ett'en iki pitkinä päivinä asu saman katon alla anopin kanssa. FEDERICO. Aivotko siis jälleen mennä naimisiin? RAFAEL. Oikein osattu nyt tunnet haavani. FEDERICO. Todella siis?
Wappu, aloitti hän, sinä olet menetellyt hyvin pahasti minua kohtaan, mutta Wappu katkaisi tyynesti, mutta vakaasti hänen puheensa: Bincenz, jos olen tehnyt sinulle vääryyttä, niin Jumala minua rangaiskoon niinkuin hän parhaaksi näkee. Minä en voi sitä katua enkä parantaa, en myöskään pyydä että antaisit minulle anteeksi! Nyt tunnet minun ajatukseni ja nyt pyydän sinua jättämään minut yksikseni!
»Niinpä tunnet meitä kylliksi sen verran, että tiedät, että me emme kumpikaan voi pitää kiinni molemmista. Entä sitte?» »Ei minulla ole mitään muuta sanottavaa.» Armfelt kääntyi toisten puoleen. »Siinäkö on koko syytös?» Muuan sotamies vastasi: »Hän pilkkaa kuningasta ja päällikköjä ja puhelee maan myömisestä viholliselle.» »Hm», sanoi kenraali, »vai olet sinä semmoinen mies.
Mutta vaikuttaa hän silti. Hän elää likettyelläsi, käy luonasi, näkee kaikki. Niin kauvan kuin sinun kotisi on vain kivenheiton päässä hänen talostaan, pysyy miehesi entisessä lumouksessaan ja siitä se siirtyy lapsiisikin, jos sinulla niitä on. Ilmassa sen jo tunnet. Se sitoo, se kahlehtii sinut; se hallitsee talosi ja kasvattaa lapsesi. Oi, ei! Ei koskaan! Ei koskaan! Sitä en ikinä salli!
«Nyt luulet niin, Eeva, nyt on sinun mielestäsi niin, mutta anna ajan kulua, ja saat nähdä, että kaikki muuttuu! Se, minkä nyt tunnet, on myrskyn nostamia maininkeja, mutta nekin tyyntyvät aikaa myöten. Anna jonkun aikaa kulua, ja saat nähdä että nuo tuskalliset ajatukset hälvenevät ja elämä selkenee sinullekin.
Päivän Sana
Muut Etsivät