Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Koska isäni on teille sanonut, sanoi tyttö iloisesti, että minä tunnen myötätuntoisuutta muiden ihmisten elämää kohtaan, vaikka he eivät minua tunnekaan senhän virkoin teille itsekin niin teidän myös pitää tietää mistä tämä tulee. Se on isäni ansio. Ei, ei suinkaan! vastusti tämä.
Näinkö ihmistä sä vihaat, Vaikk' olet itse ihminen? TIMON. Ma olen Misanthropos ja vihaan ihmiskuntaa. Voi, jos sa koira oisit, että voisin Sua hiukan rakastaa! ALCIBIADES. Sun hyvin tunnen, Mut kohtalosi vierasta on mulle. TIMON. Minäkin tunnen sun, ja muut' en pyydä, Kuin että tunnen. Rumpuasi seuraa; Maa ihmisverillä sa punaa, punaa! Jumalten lait ja ihmislait on julmat; Miks sotaa siis?
MAUNO. Kertomukses, Tyko, saattaa Mun sydämmeni uljaast' paisumaan Ja uutta mehua saa sairas mieli. Miks' vihamiehein poika oletkaan! Mä tunnen niinkuin rupeis riutumaan Jo vanha viha povestani pois, Ja toivonpa sua saada kutsua Viel' ystäväni pojaks'. Erehdytpä.
Oi! minä tunnen sen, minä olisin, kuten leivo, liidellyt korkeutta kohden valossa, vapaana ja laulaen ja nyt, nyt minä niinkuin ennustanut olen konttaan elämän hietakarilla, kuten syömäsimpsukka laahaten vankihuonettani muassani!"
Mitä sukevuutta ja tietoa minulla sattuu olemaan", sanoi Mr. Micawber vanhalla gentilillä katsannollansa kehuvaisesti alentaen itseänsä, "pannaan ystävälleni Heep'ille alttiiksi. Minä tunnen jo vähän lakia vastaajana sivili-asioissa ja minä aion heti ryhtyä yhden mitä etevimmän ja mainioimman englantilaisen lakimiehemme kommentareihin. Minä katson tarpeettomaksi lisätä, että tarkoitan tuomaria Mr.
Ei käynyt niin; sen joukot saapuu, vaatein Philippin luona meitä taisteluun; He ennen vastaavat kuin kysytäänkään. ANTONIUS. Pah! minä heidän aatoksensa tunnen Ja tiedän tuohon syyn: he mielellään nyt Toisaanne marssis; pelvon pöyhkeydellä Tuolt' alas astuvat he, luullen, että Meit' uskomaan saa muoto heidät uljaiks. Mut eipäs niin. SANANSAATTAJA. Aseihin, päälliköt!
Mutta Lallu saavuttaa minut ja nostaa minut kelkkaan ja minä tunnen vieläkin hänen voimakkaan otteensa, ja kuinka hän hellästi rauhoittaen pyyhkii kyyneleni ja puhdistaa nenäni ja iloisesti hirnahtaen ja hassutellen ja hyppien kiidättää minua takaisin ja ennenkuin tiedänkään, alkavat taas Riihelän talot näkyä. Mennäänkö Navettalan kaupunkiin? Mennään! Hei, mennään!
DEMETRIUS. Mitä? Käärö, ympärillä kirjoitus! No, annahan kun katson: Integer vitae, scelerisque purus, Non eget Mauri jaculis, nec arcu. CHIRON. Horatiuksesta värssy, tunnen sen: Sen luin koulukirjasta jo aikaa. AARON. Niin, värssy Horatiuksest', aivan oikein! Ei pilaa tää; syyn nuuskinut on vanhus, Ja aseet laittaa kirjoituksineen, Jok' iskee ytimiin, vaikk eivät huomaa.
Mut nyt mordieu! nyt tunnen Franskan herrat, Ne kavaltavat kansantutkijat. Miks' tämä pilkka, tämä narripeli? MAUNO. Jaa, Paulini. No, no, sua syleilen Mä kerran taas, sä kaukaa tullut vieras. PAULI. Min teimme, lyödäksemme leikkiä Ei tehtykään, vaan syystä tärkeemmästä. NIILO. Hoo! terve, terve, vanhat kumppanit.
Taas tunnen kansani: kalliolla sen valtakunnan on kulmapaas, taas synnyinmaassa on armas olla, ois ilmaa kaikua kantelolla, kun loihtisi laulu vain elohon taas sen kaiken, min kuolema kaas!
Päivän Sana
Muut Etsivät