Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Kasvoi synnin karvas vilja Kirouksen hedelmää, Missä puhtauden lilja Kerran kukki elämää Viatonta, taivahista Pahan orjantappura Kaiken hyvän tukahutti Hallitsi vain kuolema. Silloin yöstä Betlehemin Valo kirkas leimahtaa, Enkeli kun paimenille Armahasti laulahtaa: »
Boleslav hypähti pystyyn. »Ja mitä sinä teit?» Regina loi silmänsä maahan. »Ah, herra», pyysi hän, »miksi kysytte vielä? Olinhan tehnyt sen jo usein ennenkin enkä lainkaan ajatellut siinä olevan mitää pahaa.» Boleslav tunsi kuumasti kuohuvan sisällään. »Kuinka vanha olit silloin?» »Viidentoista.» »Ja niin turmeltunut, niin...» Hänen äänensä tukahutti suuttumus.
Rouva se murheissaan pään kutrisen nosti ja tyttöön katseen loi sekä tuskain syyt tukahutti ja lausui: »Lähteä hetkeks voit luo muiden riemuhun illan, leikkiä pirtiss' on, veriviestejä ei tule sinne. Onnekas, oi, pian itsestäs näet ehkä jo unta myrskyineen ja sa kätköön vain pyrit, itkien yössäs.» Lausui näin; huvituksihin illan riensi jo riemuin tyttö, ja yksin jäi kera lapsen lohduton äiti.
Kun hän tuli takaisin, tukahutti hän nenäliinalla itkuaan ja vaipui sitten nojatuoliin Mariannen ja miehensä väliin, joka istui siinä liikkumatta silmäparat jäykkinä. Ja sitten syntyi taas tässä kuolleessa talossa hiljaisuus, eikä sinne kuulunut enään hälinää sammuneesta, autiosta ja jääkylmästä tehtaastakaan. Vihdoin tuli Beauchêne Blaisen seurassa sisään.
Kukaan ei näkynyt väsyvän taikka ei tahtonut väsymystään myöntää. Kerran Felldneriltä pääsi haukotus, mutta hän tukahutti sen kohta. Wrengle jonka lauluja ei kukaan viitsinyt kuunnella vyöryi rouva Appelin kimppuun, haukkui häntä petolliseksi Appelsinaksi.
Välistä pani kiukku, kärsimättömyys ja itsepintaisuus hänen silmänsä säkenöimään, mutta pian hän tukahutti tulisuutensa ja loi Lygiaan rukoilevan, anteeksipyytävän katseen. Tämä liikutti Lygiaa entistä enemmän. Ei hän ollut osannut aavistaa, että joku häntä niin rakastaisi. Kun hän sitä ajatteli, valtasi hänet sekä onnen että syyllisyyden tunne. Vinitius oli todella muuttunut.
Mutta Vinitius puri hampaansa yhteen, jottei päästäisi ilmoille ajatuksiaan: hän olisi ollut valmis ruoskituttamaan sellaisen veljen kuoliaaksi tai lähettämään hänet maalle sicilialaisiin viinitarhoihinsa kuokkimaan maata, jalat kahleissa... Hän hillitsi kuitenkin itsensä, tukahutti vihansa ja virkkoi vasta hetken perästä: "Suo anteeksi, Lygia.
Morange tukahutti nyyhkytyksensä, mutta vapisi niin, että hän tuskin voi puhua. "Se on vaan sitä, että minun vaimoni on kuolemaisillaan. Hän ei ole kotona. Minä kerron teille kaikki. Reine luulee, että hän on matkustanut, ja minä olen sanonut olevani pakoitettu menemään noutamaan häntä. Minä pyydän teiltä, pitäkää Reine täällä niin kauvan kuin se on välttämätöntä.
Hän kokosi siis voimansa, tukahutti epäilyksensä, keskitti koko olentonsa voimat sanaan: »uskon» ja odotti ihmettä. Mutta kuten liiaksi jännitetyn kielen täytyy katketa, niin hänenkin jännityksensä laukesi. Kalman kalpeus peitti hänen kasvonsa ja ruumis alkoi kangeta. Hän ajatteli, että hänen rukouksensa oli kuultu, sillä nyt hän kuolee.
"Viemme kyllä", kuiskasi Gabrielle, katsoen häneen, väkinäisesti hymyillen, "minä toivon ... minä luulen ... että kaikki ehkä tulee käymään hyvin... Kaikessa tapauksessa täytyy sinun täyttää velvollisuutesi ... ja me koetamme asettaa olomme parhaimmalle kannalle." Robert tukahutti huokauksensa ja suuteli häntä otsalle. "Niin, antakoon Jumala meille siihen voimaa!" lausui hän samassa hiljaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät