Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
AGNES. On siis olemassa joku pilvi? SIIRI. Ei juuri niin, ei. Mutta on olemassa asia, jota sanotaan: kirjainpäätökseksi. AGNES. Mitä sinä, lapsukainen, tarkoitat? SIIRI. Niin, välistä, näetkös, ei usein, on Tuure hieman kummallinen. Hän vain tuijottaa eteensä eikä kuule eikä näe mitään. Silloin on hänellä kirjainpäätös mielessä, näetkös. Oo, kuinka minä inhoan noita kirjainpäätöksiä!
Dorotea ottaa nyt taas pienokaisensa käsivarrelleen, suutelee hänen pientä suutaan ja taputtelee hänen poskiaan. Ukko Swart, hän istuu tuijottaa maahan niin syvämietteisen näköisenä, kuin jos hän itsekseen tuumailisi erinomaisen tärkeitä asioita ja hänen ajatuksensa olisivat pitkäin matkain päässä.
Hän tuntuu muita matkustajia jos mahdollista vieläkin ikävämmältä. Ja tuohonko nyt saan siis tuijottaa neljä, viisi pitkää tuntia lakkaamatta! Mikä viehättävä perspektiivi! Omatunto sanoo tähän: jokaisella noista vähimmistä on oma suuri kohtalonsa! Minä vastaan omalletunnolle: tiedän, tiedän, jokaisella, ihan jokaisella, kunhan vaan ei nyt! Ja koetan väkisin ummistaa silmäni.
Se täydellisesti halveksii minua, ei rupea edes tyynylle, jonka sille tuon, vaan makaa mieluummin kovalla lattialla liikkumatonna turpa käpälien välissä ja tuijottaa oveen. Kun olen mennyt ja jättänyt sen yksin, kuulen oven takaa, kuinka se itkee. Koetan useampana päivänä parastani. Ei mikään auta. Juoksutan sitä lopulta maantiellä.
Se ei ole suinkaan niukka, sen tiedän. Niin, *se* miestä auttaa voisi! Jos *uhrin* anto ei vain ole tiukka, vaan runsas Aulis, altis ain' on hän. *Hän?* Sanojanne tokko ymmärrän! Papilla uhrista ei muuta huolta kuin *ottaa* katsoo taka-alalle. Jälleen saapuvat he tuolta. tuijottaa hetken hämmästyneenä häneen, ymmärtää hänet vihdoin ja purskahtaa nauruun.
Mut ulkona syksyn yössä liki uhkean kartanon siell' yksin seisoo nainen kivi-reunalla kallion. Hän seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa, ja syksyinen kolkko tuuli hänen kutria heiluttaa.
Hän kääntyi äkkiä, ja hänen silmänsä kohtasivat egyptiläisen juhlalliset piirteet. Kristityn katseessa ja asenteessa saattoi hyvin nähdä sen inhon ja vihan, mitä hän tunsi miestä kohtaan, jonka tiesi niin vaaralliseksi ja paheelliseksi. Mutta se katse oli kuin linnun, joka tuijottaa krokodiiliin niin äänetön se oli ja kauhistunut.
HAMLET. Häntä, häntä! Kas, kuinka kalvaana hän tuijottaa! Oi, hänen muotons', asiansa saisi Kivunkin tunnon!
Tähän paperiin on jotain kirjoitettu, virkkoi Albert. Osaatko sinä lukea kirjoitusta? kysyi Julia, ahkerasti puuhaten nukkensa pukemisessa. Osaanko minä lukea kirjoitusta? hymähti Albert hieman ylpeästi sekä alkoi lukea. Mutta tuskin hän oli ehtinyt silmätä ensimmäisiä sanoja, kun hän säpsähti ja alkoi tuijottaa pieneen emäntään. Samassa kuului joku tulevan ylös portaita.
Tuijottaa, niinkuin näkisi kummituksia, Sanoi ääni heidän takanaan, ja siinä seisoi oven ja pöydän välissä himmeän kynttilän heikossa valossa Jaakko setä. Tuoltahan tulee mies Handolinin sijaan! Astu sisään ja laita lasi! Ei kiitos. Etkö tee totia? En tee enemmän kuin jo olen tehnyt, ei nouse viina minunkaan päähäni, eikä ole tarviskaan. Mitä te täällä oikein juhlitte?
Päivän Sana
Muut Etsivät