Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Tuijottaa vain tyhjään ilmaan tai laskea koneellisesti seinäpaperin kuvioita. Kunnes hän jälleen huomasi harhapoluille joutuneensa, suuttui, rypisti otsansa ja kääntyi päättävästi papereihinsa. Tämä ensin! Sitten tuo kaikki muu. »Suomi tulevaisuuden valtiona!»
Lalli tuijottaa synkkänä tuleen. TUURA: Merkillinen mies sinä olet, Lalli. Et tajua ajan nykyisen merkkejä. TUURA: Että ihmisten tulee yhtyä, käsi kädessä käydä. Ei elää erillään, kuten pedot metsässä, vaan toimittaa yhdessä yhteiset tuumansa ja asiansa. LALLI: Elän niinkuin isätkin elivät. TUURA: Siinäpä se. Aika on vierähtänyt sinun ohitsesi. TUURA: Sen jokainen tietää.
No, eihän koske kukkohon, Min soitto, laulu tehnyt on. Hän vakavaan kun silmäilee, Ujoina seisoo naiset Ja vaiti miehet tuijottaa Niin kaikk' on kummanlaiset.
Niin alkoi hän tuijottaa alaupseeriin, sillä nyt ei ollut Jumalaa lukuun ottamatta kehenkään muuhun turvaamista. Hänen kohtalonsa oli nyt korpraalin vallassa. Bartek itse ei tiedä mitään, ei ymmärrä mitään. Korpraali istuu penkillä kivääri polvien välissä ja polttaa piippuaan. Savu peittää joka silmänräpäys hänen vakavat, uhkaavat kasvonsa pilviin.
"No, mitäs kuuluu", kysyi viimein Risto, "tahdotko käydä ravintolaan kanssamme, Antero, kun me kutsumme sinun vieraaksemme? Vai tahdotko, kuten tähän asti, jäädä kivelle maata ja tuijottaa ilmaan?" "Kiitän kutsumisestasi", jatkoi Antero iloisesti, "vaan en voi erota tästä ihanasta näköalasta; sentähden pitkittäkää matkaanne ja olkaa iloiset!"
Kansa ei kylliksi tuijottaa voi armasta kuningastaan. Pietarsaari jo satasen on täyttää ehtinyt vuotta; onnentoivotus porvarien siis hälle ei kaiu suotta. Kokkolan pitäjä, kaupunkihin saa kestitä sankariansa; riemusta sitovi hattuihin nyt tähkiä koko kansa, saatuhun satoon näin viitaten, mi sankarin saapuessa kypsyi. Sä lahja taivainen pysyt muistossa ikuisessa.
Gladiaattorin solakka vartalo hävisi pian näkyvistä. Orjan silmät seurasivat hänen kevyttä, mutta varmaa käyntiään, kunnes viimeinen vilahdus oli kadonnut, ja vaivuttuaan jälleen istuimelleen hän alkoi tuijottaa maahan. Hän istui mykkänä ja jäykkänä kuin kivipatsas. Joka muistelee omia onnellisia aikojaan, käsittää, mitä tunteita, mitä ajatuksia liikkui hänen mielessään!
Sotilahat paeten Juoksivat kaupunkihin kertomaan Nähnehensä vartioina ollessaan Pitkäisen leimauksen muotoisen Enkelin tullehen ja Jeesuksen Noussehen elävänä ilmoillen! Mik' on tää kukkula, mi tuijottaa Vastahani, muistuttava Golgathaa? Pakeninhan maasta luvatusta Ylitse meren Rooman kunnahille; Etsin sielulleni virvoitusta Roonen rannikoille kukkiville.
Näettekö, matkallani olin tutkinut tähtiä ja huomannut, että jonkun wiikkauden perästä Wenus ja Merkurius sattuwat auringon selän takana yhteen, samalla hetkellä kuin Mars aiwan heidän wastapäätänsä tuijottaa heihin werisellä katseellansa ja yht'aikaa kuin Jupiterin walo on auringon säteihin sammumaisillaan.
Vaan hattarat! Kuinka on taistelu päättynyt?... Kova on se ollut! Rivit ovat harvenneet, hajonneet... Poissa on päällikkö. Tuolla makaa hän verissään. Ken se hänen vieressään polvillaan? Hänen äitinsä haamu! Kas kuinka se tuijottaa rakkaansa vaaleisin kasvoihin. Ja tuolla istuu vainajan morsian mustan kosijansa rinnalla. Kyyneleitä ei polonen vuodata, hänen silmänsä ovat kuivuneet. Pirullinen hymy huulilla, katselee julmuri onnetonta uhriaan... Vaan mitä nyt?...
Päivän Sana
Muut Etsivät