Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Mutta Marian noustessa säikähti majuri; hän pelkäsi tyttärensä tulleen sairaaksi, ja hän säntäsi pois Marian jäljessä. Vähän ajan kuluttua istui Johannes taas kirjainsa parissa tallikamarissaan. Sydän. Kevät oli tullut; toukokuu oli jo puolessa. Vähäinen puutarha kartanolla rupesi jo vihertämään.
Hän kuuluu nykyisin olevan iloinen ja reipas maanviljelijä, jonka lyhyt tukka ja sotilasmaiset viikset vain enää muistuttavat menneitä aikoja. Hän on parast'aikaa valtiopäivillä, edustamassa »sukunsa valtiollisia mielipiteitä», mutta häntä odotetaan piakkoin kotiinpalaavaksi. Sillä toukokuu on lopulleen kulumassa tässä kertomuksessa.
Mut kevät se viipyvi, viipyy vaan, Ja kyynelin kansa syö pettuaan. Jo puoless' on toivottu toukokuu, Vaan kevähän keijut ne sala'uu, Ja taivas se tuiskuvi, täys' on maa Vain lunta kylmää ja valkeaa... Vain lunta kylmää ja valkeaa... Ja kansa se vai'eten huokajaa. Ja katse sen raukan on raukea Ja kalman on kalpeus kasvoilla.
Ruvettiin nyt lähettämään miehet ulos metsän-käyntiin, josta tuli tuoretta ja terveellistä ruokaa koko väelle. Seuraus olikin, että joka mies tuli täydellisen terveeksi; ainoastaan silmät kärsivät tulehtumista lumen väkevästä hohteesta päivä-paisteella. Toukokuu tuli ja meni, eikä vielä näkynyt paljon toivoa päästä tästä jäisestä vankeudesta.
Päivän myötä liitää, Maita merta kiitää Milloin Etelään ja Pohjaan milloin; Laaksoss' suukkosilla Olla, taivahilla Laulaa autuuttansa aamuin illoin; Voi sua miekkosinta! Kuinka pieni rinta, Leivo, moiset riemut mahduttaa! Toukokuun-laulu. Terve tienoillemme, Kaunis Toukokuu! Terve leikkiemme Suoja sulosuu!
Toukokuu oli sillä välin levittänyt kauneutensa ja lehdissä, oksissa, heinissä ja puissa liikkui kevään luomisvoima, kunnes koko luonto oli rikkaassa kukkaispuvussa ja se juhlapäivä oli lähestynyt, jolloin tuhansittain tuhannet kukkaiset, vienon tuulen heiluttamina, ilmoittivat keväimen alkaneeksi ja riemuitsevat lintuiset yhteisesti ylistivät Jumalaa.
Huhtikuu meni ohitse, Toukokuu niin ikään, ilma muuttui yhä lempeämmäksi, ne äärettömän isot jääjoukot, joiden päähän ei mikään silmä kantanut, lohkesivat tuulen ja virtojen ajeltaviksi möhkäleiksi, ja avoinna välkkyi väljä meri, jota ystävämme tuska sydämessä alituiseen katselivat, tähystellen laivoja, jotka päästäisivät heidän heidän pitkästä vankeudestansa.
Talvi oli kulunut, aurinko paistoi taas lämpimästi. Puissa lehdet olivat puhkeamaisillansa, sillä toukokuu oli loppupuolella. Pajukerttu viserteli puun oksalla kesän tulosta. Sen kuuli Maissikin, joka istui kamarissansa kangaspuitten penkillä. Sukkula lepäsi hänen kädessänsä, ja hän katseli puutarhaan, jossa isänsä Junnon kanssa teki työtä.
Useimmat ovat kyllä jo arvatenkin matkustaneet kaupungista pois toukokuu oli lopullaan, mutta yksi niistä nyt on varmastikin täällä, hän oli mulle keväällä ilmoittanut viipyvänsä koko kesän Upsalassa lukujaan varten. Tahdon kutsua häntä Vikbergiksi.
Vuodet kuluvat, pikku tytöille tulevat entiset puvut liian ahtaiksi... Vai niin. Herrasväki näyttää niin oudolta, herrasväellä ei ole kunnia? Minä olen Maija, kukkaistyttö, jonka koko Eurooppa, pohjois-Aasia ja pohjois-Amerikka tuntee. Mutta tänä vuonna on nimeni Perdita, kadotettu Toukokuu. Ajatelkaas, eilen, viimeinen päivä Huhtikuuta, oli auringonpaiste; tänään, ensimäinen päivä.
Päivän Sana
Muut Etsivät