United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruustinna oli hänestä antanut arvostelunsa »vähäpätöinen», ja Eevi oli huulet nyrpällään selittänyt isälleen, että uusi apulainen ei ollutkaan ensinkään »intressantti». »Mistäpä häneen hienous olisi tullutkaan», arveli ruustinna, »sydänmaalta on hän kotoisin ja kirjainsa ääressä kasvanut.»
"Euleuksen," hän sanoi, "on täytynyt toimiensa tähden jättää meidät, ja meidän kuninkaallinen veljemme istuu varmaankin vielä kirjainsa ääressä Aristarkhoksen kanssa, joka on tullut hänen mukanansa Aleksandriasta, mutta kyllä hän on lujasti vakuuttanut saapuvansa tänne."
Johannes istui niin kuin ennenkin kirjainsa ääressä, mutta entistä useammin käveli hän kumminkin ulkona näillä ajoilla. Hän oli väitellyt «pro gradu«. Johannes oli tuttavainsa se on tätinsä ja Annan mielestä paljon muuttunut tultuansa majurin luo asumaan.
Mayer Anshelm istui rauhallisesti työhuoneessansa kirjainsa ääressä, kun ovi äkkiä aukeni, ja Gudula kalpeana ja hengästyneenä syöksi sisään. "Mayer Anshelm, ranskalaisia sotamiehiä on tunkenut asuntoomme! He vartioitsevat katua ja pihamaata, he seisovat portailla ja porstuassa. Me olemme hukassa! He ovat saaneet tietää, että kuuriruhtinas on käynyt sinun luonasi, että "
Niin oli hän kirkkoherran kuoltua elänyt enimmät ajat Turussa, jossa Anna, hänen serkkunsa, usein oli saanut hänen synkkämielisyytensä hälvenemään lapsellisilla jutuillaan ja leikillään. Lukeminen ja ajatteleminen olivat Johanneksen työtä, kun hän aamuruskon noususta keskiyöhön saakka kirjainsa ääressä istui.
Eikä Johannes voinut olla silloin tällöin kirjainsa yli vilkaisematta Liisan pukeutumista. Tuletko toimeen siellä? hän kysyi. Kyllä koetan, vastasi Liisa. Mutta missä minun laukkuni on? Johannes nousi sen hänelle ojentamaan. Kaipaan minä vähän toalettitarpeitani, sanoi Liisa. Tuokin vaikutti Johannekseen hyvin omituisesti.
Mutta sitten oli hänestä kuitenkin liikaa tämä kiukku. Kaikki oli niin liian narrimaista, ettei siitä olisi kannattanut edes suuttua. Ei toden totta maksa vaivaa sen tähden rauhaansa rikkoa, särkeä mielensä malttia ja kirjainsa kansia. Itselleen hänen pitäisi ennemminkin nauraa. Hänkö tässä toteuttamaan platoonisen rakkauden periaatteita? Hänkö sitä oli täydellä todella ajatellut mahdolliseksi?
Näin hänen istautuvan kirjainsa ääreen; vuoteen uutimet olivat alaslasketut varjelemaan enon silmiä kynttilän valolta, jonka ääressä Kor istui. Siinä oli nyt uutimien toisella puolella terve, vilkas ja nuori muoto, ja toisella vanha, kuihtunut ja ryppyinen. Vanhukselta oli toivo kadonnut ja elämän ilo poissa; nyt olivat ne hänelle jälleen annettavat ja ijäti kukoistavat.
Mitäpä hän siis suotta sureksisi kirjainsa katoamista, koska hänellä on vapaa tilaisuus toisista, uusista, ammentaa sielunsa ravintoa samalla nautinnolla, kuin mitä vanhat olivat hänelle suoneet. Gerda oli onnellinen. Hänen elämänsä oli jälleen täydellisesti sopusointuinen, ja koko hänen olentonsa sai entisen suloutensa. Joku vuosi oli siitä kulunut, kuin Leonard muutti pääkaupunkiin.
Ken luki tavallisuutensa mukaan, ken taas istui entistään ahkerammin kirjainsa ääressä parantaakseen taitoaan toivossa päästä ylemmälle luokalle, ken heittäysi entistään laiskemmaksi, kun tiesi varmaan ettei hänellä ylentymisestä ole puhettakaan. Se kun olisi lupa! tuumailin aamulla, kun oli herttainen kevätpäivä ja luku tuntui kuivalta.