Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
»Kyllä minä jo kauan olen aavistanut, kuka hän on, ja luulen, että olet hyvin valinnut», sanoi patrunessa. Arvo ei puhunut mitään, vaan asteli pari kertaa lattian poikki ja lähti sitte ulos kävelemään. Toukokuu oli loppupuolella ja luonto kokonaan uudistunut. Puut, pensaat ja nurmet olivat uuteen viheriään pukuun verhoutuneet.
Kuin silmä äityen poikaansa sairasta katsellen: Laskeeko lepohon yölläkään raskaan, kuumehoureisen pään? Herääkö äkkiä parkaisuun, painajaiseen ja sadatteluun? Pohjoinen huokuu katkerin, kolein tuulin. On toukokuu. Arkana astuu ihminen katujen viertä katse maassa, sinisin huulin ja rinnassa arki. Auringon kylmät säteet lankee viistoon. On toukokuu. Kelmeät varjot.
Onko kuitenkin mahdollista, että jokainen Toukokuu on tämmöinen luonnon juhla, ja että jalo, vanha metsä viettää tämmöisiä ihania pyhäpäiviä joka vuosi, ripustaen alastomiin oksiinsa ja sirotellen jokaiseen pälveen, johon auringon säde suinkin pääsee, lukemattomia kukkia, jommoisia meidän on tapa sirotella morsiamen tielle?
Ja niiden vaikeiden aikojen muisto se nyt teki senaattori vanhuksen mielen raskaaksi. No no, ero pehmittää paljon, hyvä veli. Aika parantaa kaikki haavat, ja Erik nyt kyllä käsittänee, että sinä kaikissa tapauksissa tarkoitit hyvää. Mutta tuossapa jo onkin hänen kirjeensä. Zaritzin toukokuu 18 Hyvä isä.
Vuosi vuodeltaan vieri tavallisessa koulu-elämässä. Sen mukaan, kuin kohottiin luokalta luokalle, vanhennuttiin ja viisastuttiin. Oltiin jo hankailtu taaskin muuan kouluvuosi lähemmä loppuaan. Toukokuu oli menossa.
Ah, minä väsynyt niist' oon: uhaten niinkuin siniset aaveet ne hiipien käyvät. Laulajat tyhjillä oksilla värisevät. On toukokuu. Perhonen maassa, siivet paleltuneina. Uhrinsa raskaan vaatii kevät. Ja kurjet huutaa. Kevähän hallat paljon toukoja löivät. On toukokuu. Kiviset pellot harvoin ne heilimöivät. Pohjoistuulet tuutivat niitä, ne sammalta kasvaa.
Ja toukokuu kului kuin lyhyt unelma. Toukokuu, jolloin kaupungissa ei keväästä tiedä mitään, jolloin kouluissa on rasittavin aika ja kaikkialla kiirettä ja touhua. Mutta Annalla oli kevät. "Sinä näytät rupeavan elpymään näin lukukauden lopussa, kun me muut olemme väsymyksestä nääntyä", sanoivat Yksityislyseon opettajat Annalle, mutta sen enempää ei kellään ollut aikaa ottaa osaa hänen oloonsa.
Tuskin koskaan ovat vastahakoisemmat silmät menneet umpeen. Niin nukkuivat he nyt kaikki kolme. Mutta pohjatuuli, joka oli ollut heille seuralaisena merellä ja saattanut heitä aina tänne majaan saakka, se ei levännyt. Se rutisti mökin lahonneita puuseiniä, riipoi puiden paljaita oksia ja yltyi viimein täydeksi rajumyrskyksi. Oli sitten seuraava toukokuu.
Touhussa ja hyörinässä kului koko toukokuu, ja kesäkuun ensi päivinä Hart muutti professorin ja Annan kanssa Haapasaareen. Oli kirkas heinäkuun aamu Haapasaaressa. Anna astui juuri ylös uimarannasta, jossa hänen oli tapa joka aamu heti noustuaan käydä kylpemässä. Hän ojensi molemmat käsivartensa ja sanomaton hyvinvoinnin tunne täytti hänen mielensä. Kuinka nuori hän oli ja voimakas!
Samaan aikaan kun toukokuu piirsi romaaninsa lehtien, ilon ja elon muotoon, Jacobi ja Louise kirjoittivat omansa suuteloilla moniin lukuihin, samaan aikaan kuin kaikki kotona hääräsivät ja toimivat häitä varten ja ilo ja leikkipuheet uudestaan virkosivat eloon kuin perhoset kevätauringon suuteloista, silloin erään katseet synkistymistään synkistyivät ja posket kalpenivat, ja se oli Eeva.
Päivän Sana
Muut Etsivät