Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Tee se, tee se, muutoin huutaa jo tällä hetkellä sun veresi kostoa mun päälleni, kuin ennen hurskaan Aapelin veri. Sillä sinä näet, että olen vihasta kasvoiltani musta kuin saunan tonttu. Sentähden suutele aapistani. Minä rukoilen sinua meidän molempain puolesta! Kas niin. TOUKOLAINEN. Oletko tyytyväinen? JUHANI. Vallan tyytyväinen. Mene nyt ja kiitä Luojaasi, että pääsit tällä.
"Mutta minä toivon, että tätisi enimmiten pysyy omassa huoneessansa! Ja minä toivon, ettei hän ole mikään toruva, vanha tonttu!" Jos minun olisi ollut mahdollinen rakastaa Doraa enemmän, kuin ennen, olen varma, että nyt rakastin. Mutta minä havaitsin, että hän oli hiukan taipumaton. Se jähdytti vasta syntynyttä intoani, kun näin, että oli niin vaikea vuodattaa tätä intoa häneen.
"No nyt tulee maailman loppu," huusi Kaarle kreivi ja huusi niin kovaa, että kaikki vieraat säikähtäneinä keräytyivät hänen ympärilleen. "Mitä tulee? Mitä tulee?" kyseltiin. "Maailman loppu tulee, tonttu olkoon!" huusi Kaarle kreivi vieläkin vihoissaan. Hänen rouvansa huomautti hänelle kumminkin salaa hänen unohduksensa. "Hyvät herrat," sanoi kreivi viimein.
Vait on metsä ja seudut sen, Siell' elo kaikk' on jäässä, Kosken vaan humu hiljainen Kuuluvi matkan päässä; Tonttu sen kuulee puol'unissaan, Luulee sen ajan virraks vaan, Oudoksuu mihin vienee Matka ja mistä lienee.
Sinut minä ensimmäiseksi epään pois, sinä kuitenkin puhuisit vaan Laaran puolesta, jolta olet vuosikausia kantanut kuin tonttu, milloin piimää, milloin leipää, ja ollut sen postina ja asiamiehenä kylällä kuuntelemassa, mitä siellä puhutaan. Se on tulimmainen vale! kiivastui Piatta ja löi polveensa. Sinä elä tule minua sillä lailla haukkumaan.
MARTTI. Yksi sana, kiivas herrani yksi tärkeä kysymys. MARKUS. Mikä sana, sinä peeveli? Mikä kysymys? Sanoppas. MARTTI. Tämäkö on ritarillista, että herra Niilo antaa rääkätä tämmöistä vanhaa kääkkää kuolleen morsiamensa edessä? MARKUS. Morsiamensa! NIILO. Mitä kuulen? MARKUS. Morsiamensa! MARTTI. Niin, niin. NIILO. Mitä hourit, vanha tonttu? MARTTI. Ei, herra. Nyt on muistonne huono.
Mies ei vastaa mitään, vaan vartoo että tonttu kävisi jakkaralle istumaan, josta sillä on tapana palavalla himollisuudella katsella talon emäntää ja johonka oli kavalasti asetettu valkeassa punaiseksi kuumoitettu halstari. Haltija käykin istumaan, mutta polttaakin häpeällisesti häntäänsä, kirkaisee kauheasti ja sanoo: Kuka tämän ilkeän ilkeyden minulle teki?
Seinän raosta loistaa kuu, ukon partahan kumottuu, liikkuu parta ja hulmaa, tonttu se miettii pulmaa. Vaiti metsä on, alla jään kaikki elämä makaa, koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa. Tonttu puoleksi unissaan ajan virtaa on kuulevinaan, tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.
Tuoko kaunis kaunokainen, joka aina pyörää pyörittelee? Ei, vastaa mies, vaan minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele! Vihastuneena tästä lentää tonttu ulos takanpiipusta kutsuaksensa katolla lystäileviä tovereitaan avukseen. Mitäs huudat, huudat? kysyvät ne häneltä. Minä palan, palan! Kuka sinua poltti, poltti? Minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele.
Kuudettakymmentä miestä oli sitä etsimässä; mutta niinkuin tavallisesti, ei mitään nytkään löydetty. Ep-Nell'in kiven alla istua kyyristelee pahan-ilkinen tonttu. Se on sitä lajia haltiaisia, joilla on häntä ja ne ovat pahimmat. Vaikka niiden oikeastaan tulisi suojella ja hoitaa hevosia, peljättävät ja rääkkäävät ne niitä kuitenkin ja tekevät ne vauhkoiksi. Maurice Sand.
Päivän Sana
Muut Etsivät