Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Eikä senvuoksi, että hän enää olisi niin pahasti pelännyt Liisan kadottavansa. Mutta senvuoksi, että hän aavisti Liisan puolelta toivotonta surua ja hiljaisia, syyttäviä kyyneliä, jotka tulisivat häneen tuiki vastenmielisesti vaikuttamaan. Näin kulki Johannes kaksinaista polkuaan. Kumpikaan noista naisista, joiden kanssa hän päiväkaudet oleskeli, ei tiennyt toisistaan.
Oli se minusta hiukan toivotonta yritystä, vaan kirjotin kumminkin muistiin kolmen, neljän Vikbergin osotteet valitsin vanhimmat joukosta silmäilin kartalta parin pääkadun nimet ja suunnat ja lähdin löytöretkelleni. Ensimmäinen, jonka luo tulin, oli Herman Vikberg, stud. fil. Soitin, pääsin sisälle, pyysin saada puhutella herra Vikbergiä.
Minä pelkään, että te uneksitte, Pedro Vicente. Jos aikomuksemme on, ettemme säästä vähintäkään voimaa käsivarsiimme, niin tulevat nuo roistot ja tappavat meitä kuin viattomia lapsia. Omasta puolestani julistan minä: ennemmin mitä hyvänsä kuin tätä toivotonta tilaa.« Gambusino polki kalliota vastaamatta.
Kanteleen ja vanhan runon sävelessä ei ollut koskaan mitään iloa, aina vain sitä ääretöntä, toivotonta kaihoa; tässä oli pohjalla kuin jotain pidätettyä riemua. Hän huomasi Karoliinan seisovan liikkumatonna piha-aitaa vasten. Hääväki saapuu Rajavaaralta, sanoi Karoliina. Siellä on joku ihmeen kaunis naisääni. Se on lukkari-vainaan Emma. Kuka?
Hän ei viitsinyt enää jatkaa toivotonta käyntiään. Tässä saisi hänen loppunsa tulla. Kinokseen hän kuolisi, kuupertuisi. Siitä korjatkoot. Lumihiuteet putoilivat hänen kasvoilleen, sulivat ja kattoivat pian koko hänen ruumiinsa valkeaksi. Hän näki unta, että hän oli kuollut ja tullut taivaasen.
Jatkuuko kosto vielä haudan taa? Kirottu konna, sinut vangitsen; Mua seuraa, tottele, sun täytyy kuolla. ROMEO. Niin täytyykin; siks tänne tulinkin. Nuor' urho, älä kiusaa toivotonta; Pakene! Noita kuolleit' aattele! Niit' etkö pelkää? Pyydän sua, älä Mua raivoon kiihoita ja päällen' uutta Luo synnin kuormaa! Mene! Jumal'auta, Sa mulle rakkaamp' olet itseäni, Sill' aseiss' olen itseäni vastaan.
Kunpa orpotyttö olisi edes kuollut! Muistanet tuon pimeän syysillan »maailman lopussa» ja sieltä palattuamme? Minun muistossani se on sekaisin sitten seuranneen tautivuoteen houreiden kanssa. Mutta näen selvästi tytön, joka vapisten valvoi yönsä ja odotti varmasti kuolevansa ennen aamua. Aamu valkeni ja alkoivat tuskalliset, toivotonta pelkoa ja raivoavaa riemua vaihtelevat hetket, päivät, yöt.
Hän olisi voinut sinut temmata pois keskellä syntijuoksuasi ja antaa hänen elää surren sinun toivotonta äkillistä loppuasi. Mutta suo minun muistuttaa, että kuinka syvä ja hirmuinen kärsimisesi nyt olleekin, ei se yksinään voi sinua muuttaa. Ainoastaan Jumalan Henki voi todellisen muutoksen ihmisen sydämessä vaikuttaa.
Rudolfin viha ja epätoivo taas näytti koskevan etupäässä häntä itseään ja toivotonta asemaansa, johon hän oivallisen asioimisystävänsä petoksen kautta oli joutunut.
Ellen kävi istumaan. Aina sama näky, sama kuva ja korvissa soi: jos olisinkin kuollut! ja: toivotonta, ihan toivotonta! Hän meni ikkunan luo, avasi sen ja katsoi ulos hiljaiseen, valoisaan, kauniisen yöhön. Tämä oli melkein katkeraa ivaa. Hän kallisti päätänsä ja mietti. Meni piirongin luo ja etsiskeli. Revolveri oli siinä. Samassa kuului Henrikin ääni ikkunan ulkopuolelta.
Päivän Sana
Muut Etsivät