Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Tarvitaan sitä jalkojen töminää ja oven läiskämistäkin, eikö niin? Toini hymyili. Hänen ajatuksensa luistivat kauaksi luo hiljaisuuden ihailijan ja ystävän. Olettehan te oikeassa tavallaan. Mutta asialla on toinenkin puoli. Niin, ja riippuu siitä, mitä puolta mieluummin katselee. Mutta riippuu asia siitäkin, mitä milloinkin paremmin tarvitaan.
Minä en koskaan uskaltaisi pyytää teitä vaimokseni. TOINI. Surunne liikuttaa minua. HEIKKI. Armahin, suloisin, neiti Sidensnöre! Uskallanko päättää sanoistanne, että te, ei, se on liian rohkea ajatus! TOINI. Jalo nuorukainen, olkaa hyvässä toivossa, minä tiedän keinon, millä tuo este saadaan poistetuksi. HEIKKI. Te tiedätte?
Hän nukkuu täällä. Ja sitte on keittiön rinnalla pieni komero, joka on mieheni oma. Perheen »hienostolla» pitää nähkääs olla oma soppensa. Me arki-ihmiset myllerrämme kaikki yhdessä. Toini ei voinut olla nauramatta. Olettepa te mukava! Niin, minä olen sellainen, miksi elämä ja Luoja yhdessä ovat laittaneet. Osaisinhan minä puhettani vähän koristella, jos koettaisin.
Kuoliko isänne, kun olitte pieni, kysyi Toini. Ei, hän eli viisi vuotta kauemmin kuin äiti, mutta koti ei sitte enää ollut koti. Isä oli sellainen kuin useimmat meistä miehistä. Hänen työnsä ja toimensa oli hänen maailmansa. Lapset olivat hänelle olemassa ainoastaan käskyläisinä, vaimo oli hänelle perheenäidin velvollisuuksiin sitoutunut naishenkilö. Eilert Olsen huokasi raskaasti.
On jouluaamu juhlivaa, Kun varhain kellot kaikuaa, Ja kirkkoon rientää harras kansa. Kauniisti siellä urut soi Ja juhlallinen kaikk' on toimi. Te maalla käsitätte, oi! Sen rauhan, minkä joulu toi, Paremmin kuin sun siskos Toini. MIK
Eikös niin, tytöt? KERTTU. Juuri niin, eno! TOINI. Minä olen mukana! Mutta nyt menisin mielelläni purkamaan matkalaukkuja. KAUPPANEUVOS. Tee se, Toini hyvä. Ja Kerttu ehkä tulee sinua auttamaan. KERTTU. Kyllä, kyllä. Mutta ensin pari sanaa, eno kulta. ROUVA OKSMAN. Minä tästä lähden katsastamaan, joko siellä alkaa näkyä mitään epäiltävää.
Kun hevonen pysähtyi portaitten eteen, oli Toini vielä ihailemassa pientä goottilaiseen tyyliin rakennettua kirkkoa, jonka valkoisen hohtaville seinille puut loivat pitkiä varjojaan. Kohta kun Toinin matkatavarat oli kannettu hänen huoneeseensa, rupesi hän laittautumaan levolle. Seurusteluhuoneesta kuului soittoa. Joku soitti viulua, toinen säesti. He soittivat hyvin kumpikin.
Ennenkuin tulitte tänne, olin täällä löytänyt toisia ystäviä. Toini katsoi kysyvästi Olseniin. Minulla oli mielipaikkani yksi varsinkin, jonne usein kuljin. Ettekä ole kertonut mitään siitä? Tehän olette kertonut omista mielipaikoistanne. Niin, sellainen minä olen pinnalla eläjä, laverteleva lapsi.
Silloin vasta voitte oikein tyytyväiset olla, kun muitten onnelliseksi saattamista pidätte suurimpana onnenanne. Toini oli tuon tärkeän opittavansa hyvin oppinut. Minä näin hänet aina tyytyväisenä; perheensä onni säteili hänenkin silmistänsä.
Toini käänsi lehden ja jatkoi toisesta kohdasta: Istun yksin kylmänikävässä ylioppilashuoneessani. Ikävän kolkko on ympäristöni, ikävämpi, apeampi mieleni. Luisun huimaavaa vauhtia alaspäin. Isän kuoleman jälkeen on kuin ei mikään minua enää pidättäisi. Kaikki muut meikäläiset ymmärtävät toisiaan, minä yksin olen lasten laumassa musta lammas.
Päivän Sana
Muut Etsivät