Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Toini pyysi saada tietoa siitä, miten sitte siellä perillä voisi auttaa. Hänhän ei oikeastaan tietänyt mitään. Niin, se on totta. Minä en muuta voi ajatella kuin tuota yhtä ainoata: onko se hän vai eikö ole? Siihen kiertyy kaikki. Te pelkäätte, että joku tuttavistanne
Kun tuntee, että elämäntehtävä käy yli voimain, käy se myöskin raskaaksi. Toini nousi. Hän oli sanonut minkä taisi. Nyt oli hänen lähdettävä. Rouva Hägg esteli. Hän tahtoi näyttää puutarhaansa. Ehkä toiste, jos tulen Ei toisesta kerrasta. Te olette niin hidas tulemaan, ja kun mieheni näin
Te olette ymmärtäväisempi, tai sanoisinko, käytätte elämänviisauttanne paremmin kuin minä. Toini säpsähti. Oliko hän loukannut? Ja mikä panikaan hänet vastaamaan noin? Oliko se sulaa ajattelemattomuutta? Vai olisiko hän ehkä tietämättään ajatellut tohtori Olsenista saamaansa ensi vaikutelmaa ja pelkäsikö hän luottaa liiaksi siihen?
Yks' askel, ja hän ois poissa, Vaan itsekö varjelee? On kuilun partaalla vanhus Ja enkeltä huutelee... Yks' askel, ja hän jo vaipuu, Vaan enkeli saattelee... 14/l2 1901. Suvi-ilmanko vain ihanuutta, Päivää ikikirkast' unelmoit? Riemuako janoat ain' uutta? Ruusuillako viihtyä vain voit? Ja sä pilvein nousennanko estää Taivollesi, Toini, tahtoisit?
VALTER. Neiti Sidensnöre tahtoo sinua puhutella. Minä en sinua kadehdi. On hän kumminkin toista kuin sinun tallukkasi. TOINI. Kaikki on selvillä. Minä olen nyt yhtä köyhä kuin tekin. Ei, köyhempi vielä, sillä minulla ei ole muuta kuin nämä kaksi tyhjää kättä ja lämmin, hehkuva sydämeni. Iloitkaa, herraseni, tuo inhottava kulta ei meitä enää erota. HEIKKI. Kuinka? Mitä tarkoitatte?
TOINI. Jalo ritari minä luotan teihin. VALTER. Kas niin, nyt ne menivät. Perhanan Heikki, kun jätti minut tähän yksin. Mitä minä hänelle nyt sanon? Poika parka! VALTER (erikseen). Mikä intressantti tête
Onnellinen te, herra herrassööding, kun olette jo löytänyt omanne. Sallikaa minun puristaa kättänne. VALTER. Suokaa anteeksi ei ole aikaa. Heikki, missä on setäni? HEIKKI. Tuolla alhaalla hän näkyi kävelevän. TOINI. Sydämeni iloitsee teidän kanssanne, herra herrassööding. Mene hornaan! Tuo on toinen hupsu. HEIKKI. Niin hän on päässyt toiveittensa perille, hän.
Ymmärrän teitä, sanoi Toini hiljaa. Minä muistan äitini kasvojen kirkkauden. Kiitoksia. Eilert Olsen puristi hänen kättään. Se oli ensimmäinen käden ojennus, ja sen jälkeen tunsivat kumpikin löytäneensä ystävän. Se oli ihmeellistä aikaa, se joka nyt alkoi. Päivät ja viikot tuntuivat hetkiltä.
HEIKKI. Mitä hän on tosiaankin vielä täällä. Käännymmekö pois, että saamme rauhassa keskustella? TOINI. Ei, ei, jääkäämme tänne, ei hän meitä häiritse. Hän näyttää olevan omien tunteidensa vallassa. HEIKKI. Mutta Valter mikä sinua vaivaa? Olethan aivan pois suunniltasi, veli? TOINI. Turha kysymys! Rakkauden kuumeessa hän vaan on, ettekö huomaa?
Rinnettä pitkin kuljeksi komea karja laiskasti laidunta etsien. Karjan kellot kilahtelivat iloisesti ja soinnukkaasti. Oliko täällä aina sunnuntai, tämän suuren, ihanan luonnon helmassa? Oliko astuntakin arkityötä, joka ei tänne sopinut? Siltä melkein tuntui. Toini harvensi askeleitaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät