Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
MAALARI. Minä, hyvä herra, En moista tunne. RUNOILIJA. Enkä minä. TIMON. Nähkääs, Rakastan teitä: multa saatte kultaa; Pois vain nuo konnat pankaa seurastanne. Survaiskaa, hirttäkää, loakkoon syöskää, Ne surmatkaa jos miten; tulkaa sitten Mun tyköni, niin saatte kultaa kyllin. MOLEMMAT. Nimittäkää ne, että tuntisimme. TIMON. Sinä tuonne, sinä tänne, kaks vain yhteen!
APEMANTUS. Samaa, mitä Apemantus nytkin tekee: vihaisin suurta herraa sydämmeni pohjasta. TIMON. Mitä? Itseäsikö? APEMANTUS. Itseäni. TIMON. Miksi? APEMANTUS. Siksi, että koko vihainen mieleni olisi mennyttä, jos olisin suuri herra. Olethan sinä kauppias? KAUPPIAS. Olen, Apemantus. APEMANTUS. Kauppa sinut hävittäköön, jos ei jumalat sitä tee.
Ken, ken tohtii Mies olla puolestaan ja sanoa: "Tuo tuoss' on imartaja". Jos on yksi, Niin ovat kaikki; ylempätään aina Alempi nuolee; kultaist' älliötä Kumartaa oppi viisas. Kaikk' on kierää; Ei kirotuissa meissä muuta suoraa Kuin suora konnuus. Inhotut siis olkaa Kaikk' ihmistungot, juhlat, seurapiirit! Vertaistaan Timon vihaa, itseäänkin. Tuho ihmissuvulle! Maa, anna juurta! Mitä? Kultaa?
TIMON. Sun-laisees ryöttään sylkeä ei viitsi. APEMANTUS. Ruton oma, kirottavaks liian halpa! TIMON. Sun rinnallas on puhdas joka konna. APEMANTUS. Pitaalia on kaikki, mitä haastat. TIMON. Jos sinut nimitän. Sua pieksisin, mut kädet saastuis siitä. APEMANTUS. Voi, että kieleni ne mädättäisi! TIMON. Rupisen koiran pentu, sinä, pois! Ma kuolen kiukusta, kun elät. Pyörryn, Kun näen sun.
Kuin! teistä, jonka tähtikirkas hyvyys Elämän, elannonkin heille antoi! Min' aivan raivostun ja en voi peittää Tuon kiittämättömyyden hirmumäärää Sanoilla kyllin suurilla. TIMON. Alasti käyköön, paremmin se näkyy, Te, kunnon miehet, oleestanne kuultaa Jo noiden muiden arvo. MAALARI. Hän ja minä, Me antienne sateest' osan saimme, Se tuntui armaalta. TIMON. Te, kunnon miehet!
Timo tukki nyt laukkuunsa ruokatarpeita pariksi päiväksi, kuten herra oli sanonut, sitoi laukun selkäänsä ja sanoi: Mitäpäs muuta kuin tie eteen ja keppi käteen. Timo lähti työntymään metsään. Kun herra tiesi, mitä kohti oli kuljettava, kiirehti hän Timon edelle ja lähti ikäänkun vihassa astua heittelemään. Risut ruskivat vain menijäin jaloissa.
LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin, kumma seikka: Näin Timon maksaa, mit' ei koskaan saanut, Ikäänkuin herras helmilöissä kulkis Ja niistä Timonia velkoisi. HORTENSIUS. Tää inha toimi on, sen taivas tietköön! Hän Timonin ol' ystävä ja paras, Mut kiittämätön mies on niinkuin varas. 1 VARRON PALVELIJA. Mun kolmetuhatta on kruunua; Ja sun? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Viistuhatta.
TIMON. Tahtoisitko itse hävitä ihmisten kanssa ja joutua eläimeksi eläinten joukkoon? APEMANTUS. Tahtoisin, Timon. TIMON. Eläimellinen toivomus, jonka jumalat suvaitkoot täyttää!
Timon on kuollut; tuoni kotiin vei; Tuon peto loi; ei täällä ihmist', ei. Niin, kuollut; täss' on hauta. Tuota tuoss' en Lukea osaa, vaan sen vahaan painan; Päämiehemme se tuntee kirjoitukset, Nuor' ijältään, mut tiedoiss' on hän vanha. Ateenan luo nyt johtaa joukkojansa, Sen tuho hänen hartain toivomansa. Viides kohtaus. Ateenan muurien edustalla.
TIMON. Nyt joka mies sijalleen sitä vauhtia, kuin kiitäisi hän armaansa huulia kohti; ruoka on sama koko pöytäkunnalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät