Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ja taas kun aamukoin hän näki koittamassa, Sulattain Pohjan jäät sovittain kyyneleet, Niin silloin riemun loi väessä urhoisassa, Ja toivon ikuisen vihannat seppeleet. Jaloksi tunsi hän tän kansan vaivoinensa, Jaloksi silloinkin, kun myrskyt raivosi! Ja murtumatoin on, sen ties' hän, Suomen kansa, Ja siitä ylpeillen, iloissaan lauleli!
Samassa tarttui kaksi poliisia poikia niskasta ja talutti heidät putkaan, jossa heidät sijoitettiin koppiin n:o 1. »Herrajesta, mehän olemme rehellisiä ihmisiä!» »Hyvin mahdollista, mutta rauhoittukaa nyt huomiseksi», sanoi poliisikomisarius. Siinä he nyt istuivat. »Voi», sanoi Frits, »Jumala ties, missä isä nyt on!
Mainitussa huoneessa löytyi suuria kasoja honkasia lankkuja ja lautoja, ties' sitte Herra mihin tarpeesen niitä lienee aiottu, ne olivat oikein kahisevan kuivia.
»Se luoti tiesi maalinsa, on myönnettävä se», näin kenraali nyt virkkoi vain, »ties enemmän kuin me; ei otsaan käydä huolinut, sen huonoks arvioi, vaan sattui sankar-rintahan, jalomman valikoi.» Ja sanat nää ne kiertämään jäi väen keskuuteen, ja kaikki katsoi Sandelsin niin oikein sanoneen. »Näät Tuuvan mieli kylläkin ol' lyhyt mittojaan; pää huono oli», arveltiin, »mut sydän paikallaan.»
Kenties olisi sinunkin parempi jossakin muualla. Mutta, totta sekin, sin'olet liian suuri etkä ole itse pannut itseäsi tänne, ja kuka ties ehkä kuihtuisit sä toisessa paikassa. Sinut saattaa vaan hakata maahan, vaan ei siirtää paikasta toiseen. Joutava juttu! Onhan minunkin täytynyt pois. Niin, kunpa se olisi isäni, niin pitäisi minun lähteä hänen kanssaan.
Mielestä hänt' en minä poistaa voi! Tiedätkös, usein häntä uneksin; Mä häntä taas nyt nähdä tahtoisin! LIISA. Ai, Aina! vaan jos vaari tietäis sen! AINA. Ken ties sen kerron vielä vaarille! Kosk' onnellinen siitä olen ma, Niin varmaan vaarinikin ilon saa. LIISA. Et suinkaan, ei! Hän siitä kuolla voisi! AINA. Kun vaara ohi on? Ei hätää oisi!
Se miekka meille turmaa ties, se peitsi syvään pisti, vaan on meillekin kuin oma mies hän rakas maineeltaan; ei lippu niin, ei isänmaa voi veljeyttä vahvistaa, kuin miesten kesken liiton lyö yht' uljas miekantyö. Siis hurraa Kulnev urholle, et monta löytää moista voi; jos vuodattikin vertamme, sen sota hälle soi.
Ensimmäisen innostukseni iloa häiritsee kuitenkin pieni hetkellinen pelästys. Siellä on tuolla takana niitä, jotka vastaavat vihellyksillä. Täällä on siis Joffrininkin ystäviä! Kuka ties ne ovat enemmistössä? Ja minä, joka jo olin »merkinnyt» kantani.
"Univormu sä siis pue ylles, mies, nyt nähdessä komppanian; rivin eessäpä äsken kulki sun ties, nyt riviin sun asetan." Puvun muutti hän, posket ne hohtoa loi, kun hän täysiss' ol' aseissaan; ja Döbeln ääneti miehen toi nyt paikkaan Stolt sotilaan. "Kas nyt olet oiva ja täys sotilas olennolta ja katsannolt', olet myös sotaveljemme arvoltas, ja viidestoist' olet, Stolt."
Minä, ties', kerroin, jotta niin ja niin siellä meidän herrat niinkuin ymmärrätte itsekin. Susi. No? Roponen. No, hän niinkuin suomalainen ainakin neuvoi, jotta silloin ja silloin on mentävä Nevskille odottamaan siihen ja siihen paikkaan. »Ja kun kuningas tulee», sanoi, »juokse», sanoi, »häntä vastaan ja lankea polvillesi», sanoi. No, minä tein, niinkuin hän neuvoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät