Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. syyskuuta 2025
Naiset menivät muka valitsemaan kahvinkeittopaikkaa. Sakris odotteli. Eivät tulleet takaisin. Hän alkoi koria ja harmonikkaa kantaen tallustella sisemmälle saareen. Mutta ei tavannut naisiaan. Sakris tallusteli ... etsi kaikkialta. Ja viimein näki hän Mimmin ja Nelman kävelemässä kolmen herran seurassa. Kaikki he ... nauroivat. Yksi pyrki taputtelemaan Nelmaa. Kukkelman töllisteli.
Hän laitti minut pitämään hewosta kiinni ja palasi itse Kallea hakemaan; hän sai tallustella koko joukon takaisin päin, mutta siellä tulla nyrkyttelikin Kalle jo wastaan, itseksensä itkeä tihistellen. Pekka kantoi hänet sylissänsä hewosen luo. Sitten rupesi hän pimeän päässä kaiwamaan kuormaan jonkunmoista koloa, jossa saisimme olla, ettemme tielle putoaisi.
*Kaarle Moor*. Niin, taistella meidän täytyy, kumppanit, mutta ketä vastaan? Siinäpä se temppu onkin. *Gonzalov*. On melkein liian pitkä matka astua tallustella Roomaan. Minulle aina tulee nälkä tapellessa, ja sen tähden taitaa olla parempi syödä ensin vähän. Niin, onpa oikein merkillistä, miten rosvoilla aina on nälkä ja jano. *Gonzalov*. Hyvä Frans, annas minullekin pala.
Nyt se oikeastaan on tehtykin. Ylöspano ei ole mitään ... se käy nopeasti. Tuossa tuokiossa tulisi bygninki valmis. Mutta nyt ... kun itse katkaisee pykääminen ... niin... No, lähden sitten. Terve, terve, täti! Ja Sakris alkoi tallustella Nelman kanssa Krokelbyhyn päin, seljässään Nelman vaatemytty ja kainalossa harmonikka.
Tahdotteko nyt luetella minulle kaikki tapahtumat? Johan minä olen kertonut kaikki; teillä on hyvä muisti; kertokaa ne nyt vuorostanne minulle niinkuin minä ne teille kerroin; paperi voisi kadota. Te olette oikeassa; sanokaa minulle vaan, missä minä tapaan teidät, ett'en tarvitse turhaan tallustella ylt'ympäri koko seudun. Se on totta; malttakaas. Tahdotteko kartan?
Silloin Väinämöinen pitää kohtausta kohtalon viittauksena ja virkkaa lohdutellen: »Elä itke, puinen pursi, Vene hankava havise, Kohta saat sotia käyä, Tappeloita tallustella! Lienet pursi luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma...» Ja, kuulustelun jälkeen, josta käy selville, ettei tämä vene ole toisia ihmeellisempi, Väinämöinen
Mutta eihän tuota auttanut kovin pahoitella; joka leikkiin lähtee, hänen täytyy se kestää, mietin itsekseni ja aloin taasen tallustella eteenpäin. Muutaman tunnin käveltyäni rupesi jo pieni kylä näkymään. Minä poikkesin siihen ja sain siellä asiani kerrottuani muutamalta kauppiaalta ostaa uudet housut ja hatun; Varustauduin nyt myös paremmin eväillä sekä käytännöllisemmällä matkalaukulla.
Menkää, lapseni, tuolla hän jo tuleekin. Ja siellä tosiaankin tuli vanha tuttavamme, Antti, viikate olalla. Hän astui rivakkaasti ja kasvojaan kaunisti lempeä iloinen hymy, sillä hän jo oli huomannut armaan vaimonsa ja rakkaat pienokaisensa. Vanhemmat lapset riemuten juoksivat isää vastaan ja pikku kaksivuotias koki tallustella jälessä.
Kun ma voisin vielä vuoen, Kesteä tämän kesosen, Tämän syksyn syylätellä, Tämän talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakämmenen kälynä! Jospa voisin vuoen olla, Tok' en toiseksi rupeisi, Paistiksi pahan emännän, Tulikulkun kumppaliksi; Kun minkä sanan sanovi, Tuli suusta suihkuavi, Kipunoivi alta kielen, Savuaa sanan jälestä.
"Sen kyllä uskon", intti everstiluutnantti Aminoff, joka juuri lähestyi, "Adlercreutz paukuttaa parasta kättä Revonlahdella, ja täällä meidän täytyy tallustella polviin saakka lumiryövyssä". "E1 minun syyni ollut, ettei päästy lähtemään niin aikaisin kuin aikomus oli ollut", vastasi Cronstedt, johon Aminoffin äkäiset sanat olivat koskeneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät